United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta en tiedä kuinka se käy kun Katria lähestyn, tuntuu sydämessäni, että olen tuommoinen maallinen, raaka, julma luontokappale, tuskin mahdollinen häneen silmiäni luomaan, vielä vähemmin panemaan niitä neuvoja vastaan, jotka hän minulle antaa". "Varomaton kauppias olet kuin oletkin", vastasi Simo; "sinä liian kehut sitä tavaraa, jota mielesi tekee ostaa.
Ja hän antoi sytyttää suuren kynttiläkruunun, joka ei muulloin milloinkaan palanut, ja ranskalaisten upseerien kultaiset univormut säkenöivät tässä valossa, niin että silmiäni aivan huikaisi, kun vein liemiruokaa saliin. Silloin nauroivat he kaikki ja osottelivat minua ja puhuivat ranskaksi jotakin, jota en ymmärtänyt.» »Kuinka monta heitä oli?»
Tosin riensiwät he, kuten ennenkin, minua wastaan ottamaan, sillä suotuisa, mieluinen oli heille minun tuloni. Mutta kauan ei kestänyt tuota wastaanotto=iloa ystäwilläni, pian nousiwat taas kyyneleet heidän silmiinsä. Menimme nyt sairashuoneesen, jossa murheellinen näky kohtasi silmiäni: kuihtuneena, laihtuneena, surkastuneena, makasi wuoteellansa tuskissansa kärsiwä nuorukainen.
Tuntuuko siltä? sanoin hyväillen, samalla äänellä, enkä minä kääntänyt silmiäni peilistä minä tahdoin, minun täytyi katsoa itseäni, tahdoin nähdä, *miltä näytin*, murhatessani ihmisen. Sanelkaa kohtauksenne, sanoin.
"No se on tietty, usein istun puoliyöhön asti ja vetelen viulua, siihen en tarvitse kynttilää, en tärvele silmiäni, huvitusta on kyllin, enkä kaipaa muita ihmisiä ollenkaan." "Ja harjoitatte itseänne siihen yhä eteenpäin, niin paljon kuin voitte?" "Miks'ei? Kyllä kai." "Mutta eihän teillä siitäkään ole mitään hyötyä," sanoi nuori mies.
Tuossa tilassa ollessani tuntui uneni läwitse niinkuin joku olisi hiljaa koskenut käteeni. Minä hyppäsin lattialle ja hieroin silmiäni. Edessäni seisoi pikku Kerttu palawa kynttilä kädessä, sillä nyt oli aamupuoli yötä.
Voi, elkää nyt, hyvät lapset ! Jo hyrähdin itsekin itkemään. Enkä kuullut, että etehisen ovi kävi, en liioin huomannut, että salissa joku liikkui. Vasta havahdin, kun komea, hieno nainen seisoi kynnyksellä. Agnes! Hyvää iltaa! Minä pyyhin silmiäni ja koetin tointua. Suo anteeksi, Agnes hyvä. Olen tällä haavaa yksinäni lasten kanssa.
Mutta ohauksissa ja otsassa tuntui kummallinen kiristys. Mitä varten hän tuli? Olisi pysynyt siellä yksin tein. Hän sai soittaa. Mari ehätti kyökistä avaamaan. Minä seisoin paikoillani. Suoristin selkäni, nostin pääni pystyyn. Luulen että olin jonkun verran pitempi entistään. Ovi kävi, keppi kolahti lattiaan. En kääntänyt päätäni, enkä väistänyt silmiäni ikkunasta.
No, sinä sitten ... täytyyhän minun siis koettaa ... luit kai sinulle lähettämäni rivit? Luinko?... En, rakas Jolanta!... Minä nielin ne, niinkuin nälkiintynyt kerjäläinen ahmaisee pannukakun ... alussa tuskin saatoin uskoa silmiäni. Sinä et odottanut, että minä niin pian antaisin voittaa itseni... Ethän?
Kirkonkellojen viimeiset läppäykset kuuluivat Kondoverista, ja aurinko oli melkein pilviin kadonnut. Katsoin katsomistani, vaan kotia ei näkynytkään; se oli kadonnut hävinnyt, ikäänkuin kova myrsky olisi poispyyhkäissyt sen, eikä kiveä kivelle jättänyt. Ensin en uskonut silmiäni, hämmästykseni oli liian suuri voidakseni uskoa mitä näin. Menin kartanolle.