Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Nämä pian tulivatkin häntä vastaan, kellokki edessä, muut jälessä. Mansikki, joka kelloa kantoi kaulassaan, oli Katrin nimikko. Sitä hän ensimmäiseksi silitteli ja taputteli, siitä hän myöskin ensimmäiseksi koivun vihdakkeella kaikki kärpäset pakosalle ajoi.
"Ei minua vaivaa mikään", vastasi Aino ja painoi kasvonsa isänsä rintaa vasten, salatakseen kyyneleitä, jotka olivat tunkeutua esiin. Pastori silitteli hänen hiuksiansa. "Tahdotko lähteä kaupunkiin?" kuiskasi hän tyttärelleen, niinkuin pienelle lapselle; "minä sanoin kerran ett'ei minulla ole varaa siihen, mutta nyt luulen voivani siihen suostua, jos sinulla vaan on halua.
Vielä suuremmalla syyllä pitää niiden täällä olla veljeksiä keskenään. Se nyt on minun ajatukseni. Kröijer ei vastannut kohta, vaan silitteli kädellään suutansa, miettien mitä sanoisi. Ja kaikki odottivat. Kun ei mitään vastausta tullut, rupesi kapteeni lähemmin omaansa selittämään.
Hän ei keksinyt enää mitään sanottavaa lapsille, vaan silitteli toisella kädellään erään valkotukkaisen päätä, toiseen hän nojasi ohaustaan. Nymark istui penkille ja alkoi kysellä lasten nimiä. Mutta silloin siirtyi Alma syrjään ja kääntyi erääsen vanhaan ukkoon, joka pöydän päässä kutoi verkkoa.
Ja pieni keijuiskuningatar hymys sulosuin Ja silitteli poikaa poskiselle; »
Hetken perästä hän näki sisälle leijailevan jotakin epämääräistä, kuin valkean enkelin, joka istahti hänen sänkynsä laidalle. Sinäkin suret, sanoi enkeli. Miksi? Nyt olisin minä valmis sinua lohduttamaan. Eikä Johannes muistanut edes kummastua, että Trudchen häntä sinutteli ja silitteli niin hellästi hänen kulmiaan. Minä olen mennyttä miestä, sanoi hän.
"Sinun lörpötyksistäsi ei ole hölyn pölyäkään", sanoi Dami ja silitteli vaan hevosta. "Tässä mä nyt seison poloinen poika. Nuo hevoset jos osaisivat puhua, niin puhuisivat toisin, mutta minä se vaan olen onnettomuuteen syntynyt. Mitä mä teen hyvää, se haihtuu kuin tuhka tuuleen, ja kumminkin. Hän ei voinut enää puhua, ääni tarttui kulkkuun. "Mitäs on tapahtunut?"
Mrs Braefield ei viitsinyt nauraa tälle inhoittavalle sukkeluuden yritykselle; hän kääntyi pois sen lausujasta, otti hatun ja hansikkaat päältänsä ja silitteli kädellään otsaansa ikäänkuin järjestääksensä vallattomia kutria ennestään jo kiiltävästä ja sileästä tukasta. Hän ei ollut aivan niin kaunis naisvaatteissa, kun hän oli pojan vaatteissa ollut, eikä hän näyttänyt niin nuoreltakaan.
Gabrielle ei vastannut; hänen päänsä vaipui Robertin olkapäälle ja hän purskahti itkuun. Robert veti hänet likemmäksi itseään ja silitteli kädellään hänen tukkaansa, hyväillen ja rauhoittaen. "Eikö totta, rakkautemme me sentään viemme mukanamme?" toisti hän useampia kertoja.
Lapset näyttivät hänestä niin sieville ja rakastettaville, kenties siksi, ettei hänellä omaa lasta ollut ja muutaman minuutin kuluttua istuikin jo Frank hänen sylissään, ihmetellen hänen kaunista kelloansa, ja Mamie silitteli hyvän ladyn pehmoista muhvia. Mitä rouva Rossiter'iin tulee oli mrs Basset hänen mielestään lumoava olento, kaunis ja komea, armas ja hyväntahtoinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät