Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. toukokuuta 2025


Genoveeva säikähti sitä ensin, mutta vähitellen hän kävi rohkeammaksi ja silitteli sitä. Elukalta ei näyttänyt jäävän huomaamatta tämä ystävällisyydenosoitus. Samassa Genoveevan mieleen johtui ravita itseään ja lastaan tämän naarashirven maidolla. »Mihin hätä pakottaakaan onnetonta äitiähän sanoi ja antoi lapsen imeä hirveä.

Katri laski ohuen, valkoisen kätensä nuoren vaimoraukan päähän, silitteli lempeästi hänen vaaleita hiuksiaan ja koki tyvenellä tavalla rauhoittaa tuota heiveriäistä olentoa, joka tuskasta lähes tunnotoinna lepäsi hänen helmoillaan. "Rauhoitu, lapsukaiseni!" puhui hän.

Kun hän sekaantui niihin, oli se toki tapahtuva voimakkaasti. Nämä hänen isällisyytensä ilmaukset, jotka purkautuivat konttorissa tai sen ulkopuolella, vaikuttivat puoleksi tuskan tavoin koko taloon. Se väikkyi poikien ilmeessä, kun isä joskus silitteli milloin yhden milloin toisen pojan tukkaa kysyen, miten tänään oli koulussa käynyt. Mieli keveni, kun hän taas lähti.

Kosk'et sinä tiedä, niin minä tiedän, että hän on minun vaimoni ja minä hänen miehensä. Samassa läksi hän juoksemaan töllin ovea kohti ja päästyänsä ovelle alkoi hän kolkuttamaan, vaan ovi olikin sisältä haassa ja minä kuulin rovastin äänen, joka sisältä lausui: Ei vielä ole aika. Nyt palasi hän takaisin koiransa luokse, silitteli ohimennen vähän kääsien aisaa ja istahti jälleen nurmelle.

Tunnokkaat kasvonsa ilmaisivat iloista mielenliikutusta. Miten ystävälliseltä ja yksinkertaiselta hän näytti! Sievempää rouvaa eivät he ikänään olleet nähneet. Eläköönhuudot kaikuivat kaikumastakin päästyä. Pekka seisoi aivan seinää vasten ja katsoa tuijotti häneen. Nytpä rouva hänen huomasi. "Tuossahan Pekkakin on!" Hän silitteli kädellään pojan hiuksia. "Ja tämä varmaankin on vanha Kerttusi?

Vuoteella huomasi Maria vihdoin nukkuvan lapsen pään. Hetken hän sitä katseli ja suuteli siunaten. Lähdettyään tuvasta juotti hän hevosen, vei sen vajaan, hankki sille appeita ja silitteli kiitokseksi hyvästä palveluksesta. Mutta jo oli aika rientää matkaan.

Vieras lakkasi soittamasta, katsahti ylös ja näki, kuinka vanha kelloseppä lepäsi kuni väsynyt lapsi, ja kuinka vaimo silitteli hänen harmaita kiharoitaan. Eihän se toisin saata ollakaan, sanoi soittaja itsekseen; enhän minä saata vaatia, että he minua muistaisivat. Olen jo niinkin kauan ollut heidän vastuksinaan. Minun pitää taaskin lähteä ulos synkkään yöhön ja olla jälleen yksin.

»Sinä olet väsynyt, Olavi sinun täytyy paneutua lepäämäänsanoi hän, asettaen tyynyn sohvan toiselle päänojalle ja painaen Olavin hellänpakottavasti pitkälleen. »Ja sitte sinä kerrot kaikki ... tunnethan sinä minut...!» Hän istuutui Olavin viereen ja silitteli kuin viihdytellen hänen kalpeata otsaansa, jolla taasen helmeili tuskan hiki. Kului kotva ennenkun Olavi voi tehdä päätöksensä.

Hän itki, vaikka hän kyllä koettikin hillitä mieltään, ett'ei pahoittaisi Rolfia. Rolf silitteli hänen kättänsä ja pyyhki pois kyyeleet sekä sanoi vähän hengähdellen: "Näetkös näetkös! Sehän se on meidän inhimillinen beikkoutemme; kun olen ollut tekevinäni paraiten ja poistavinani sinulta kaikki kärsimiset, niin olenkin siis tuottanut sinulle enimmin tuskaa ja pahimmin loukannut sinua."

Vaikka selitys oli niin luonnollinen, rypisti herastuomari kuitenkin kulmiansa ja hänen kätensä vapisi kun hän silitteli oriin selkää ja sanoi: Soo, poika, soo! Hetvi huomasi isänsä suuttuneeksi, pyörähti kamariin ja itki katkerasti. Kaikki miespuoliset ihastuksella katselivat kaunista eläintä. Sen pikimusta karva kiilsi kuin öljyttynä.

Päivän Sana

rannehiat

Muut Etsivät