Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Kuitenkin Fritzillä on esikoisen sija tädin sydämessä. Vaikka muut eivät ole unhottaneet häntä, on hänen sijansa kuitenkin heidän sydämessään osaksi täytetty mutta ei tädin. Elsalla on niin paljon tointa.
Meillä täällä Suomessa on luonnollisista syistä pysytty toistaiseksi jotenkin vieraana ulkomaiden kirjallisille virtauksille eikä kaunokirjallisuutemme ole menettänyt todellisuuden maaperää enemmän kuin runouskaan. Myöskin on kansan elämän ja olojen kuvauksilla kirjallisessa tuotannossamme ehkä suurempi sija kuin minkään muun maan runoudessa.
Kapteeni ei syödessänsä puhunut kellekään; vasta silloin, kun ruoka oli melkein kokonaan pois korjattu, sai pöytäseura, joka ihmetellen oli häntä katsellut, suureksi huviksensa kuulla häneltä syyt siihen, että hän oli syönyt niin kiireesti ja niin kauvan. »Kiireiseen syöntiini», selitti hän, »minä opin silloin, kun minulla Mareschal-kollegiossa Aberdeenin kaupungissa oli sija kamreerin pöydässä.
LUCIUS. Mut haudatkaamme hänet niinkuin tulee: Suo hälle sija veljiensä viereen. TITUS. Pois, petturit! Ei tähän kammioon! Viissataa vuott' on tämä hauta ollut; Sen uljaaks uudistin; se arvopaikka On urhojen ja Rooman uskottujen, Ei kurjan, kapinassa kaatuneen. Haudatkaa mihin mieli, vaan ei tähän. MARCUS. Veli, armoton sa olet.
Mutta niille on kuitenkin annettava tärkeä sija kirjallisuuden historiassa; sillä puhtaimpana ilmaantuu kansan alkuperäinen omituisuus näissä sen runouden ensimmäisissä hedelmissä, ja ikäänkuin raikkaasta luonnon-lähteestä runous myöhempinäkin aikoina niistä ammentaa uutta elinvoimaa. *Lisäys 2.* Kansalliskirjallisuuden luonnollinen välittäjä on kansan oma kieli.
Luulisin tietäväni ettei kumpainenkaan meistä tarjoa eikä huoli armopaloista, mutta olen kuullut sanottavan että säälillä on naisen sydämessä suuri sija. Tahtoisin kuitenkin sanoa ettei sillä montakaan viittaväliä päästä, jos se toinen, aikaisempi tunne kerran on kuollut. Ja sen vain Sinä tiedät! Vieläkö Isäsi elää? Ja onko hän yhä entisellä kannallaan?
"Mutta, Eugen", sanoi Dora paheksuvalla äänellä, "äidillä on toki aina oleva ensimäinen sija." "Sydämellä on omat lakinsa, se kiintyy niihin, jotka se itse valitsee, eikä noudata meidän määräyksiämme. Minulla oli perheessämme aina jonkunverran syrjäytetty asema, minulla oli paljon ajatuksia ja mielikuvitelmia, joita eivät muut ymmärtäneet, ja minua pidettiin senvuoksi hyvin omituisena lapsena.
En olisi, luullakseni, koskaan hyötynyt niistä niin paljon, kuin olen, jos olisin saanut ne jonkun muun kädestä". "Tekee äitinsä ihan mitättömäksi!" huudahti Mrs. Markleham. "Ei niin, äiti", lausui Annie; "mutta minä teen puolisoni siksi, mikä hän oli. Minun täytyy tehdä se. Kun kasvoin suuremmaksi, oli hänellä vielä sama sija.
Eipä siinä kyllä, että se oli alkuperäisen wärinsä ja merkityksensä kadottanut, mutta se oli myös käynyt liitoksistaankin hataraksi. Sillä kun pappi oikein innostui saarnassaan, riuhtoen ja rytkien saarnatuolin laidasta, ritisi ja ratisi tuo pyhä sija kaikista liitoksistaan ja saumoistaan, niinkuin pärekori.
Puu, jota kiskotaan, ja polttaa tuletta"... Ja pensasaidan luona pysähdyttyänsä, hän kysäsi: "seipään päässä sill'on sija, punavaippa verhonansa, kiviä on kohtu täynnä; arvaas, niin olet mies!" Poika mietti kotvasen syvästi ja huudahti sitten: "Maltas, älähän vielä sano sitä... Sehän on orjantappura".
Päivän Sana
Muut Etsivät