Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Töin tuskin sai Johannes hänet kadulle. Siellä pälkähti hänen päähänsä jotakin. Nyt minä tiedän, mihin me menemme, hän sanoi. Muistatko, missä me pari päivää sitten istuimme? Topista oli kaikki samantekevää. Pari päivää! sanoi hän väsyneesti kättään kohottaen. Siitähän on iankaikkisuus. Saatpa nyt vain istua oppi-isääsi Strindbergiä vastapäätä, sanoi Johannes.
Hänen kurkkuansa vihdoin ahdisti joku huokaus, ja tämä sai hänet heräämään. "Mitä hullua!" hän sanoi vallan hämmästyneenä, "minäkö itken?... Mutta kylläpä näin kelpaakin itkeä. Harput ja huilut! siitähän on kaksi-kymmentä vuotta kuin viimeksi itkin!" Vähän aikaa jälkeenpäin, hattu päässä, miekka vyöllä ja komeasti reunustettu viitta olkapäällä, hän astui portaita alas puutarhaan päin.
Kun tuli puhe teekeitoksesta, niin Henrik nyt muisti kuinka hänelle tarjottiin kamomillateetä kauppaneuvoksen luona ja että siitähän tapauksesta tämä nykyinen olikin toisinto. Hän rupesi sen johdosta nytkin ajattelemaan, niinkuin silloin, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että hän kuolee, ja että hän kenties nyt saakin sen, mitä oli silloin pyytänyt.
Kalle katkasi äänettömyyden kysymällä: "paljoko te vaaditte Rekulasta?" "Mutta en minä ymmärrä", vastasi Kaisa kierrellen, "en kuolemakseni ymmärrä, miten sinä puoleen kymmeneen vuoteen olet voinut niin paljo rahaa säästää?" "Siitähän onkin jo lähes kymmenen vuotta, sillä kohtahan teidän Riittanne täyttää seitsemänkolmatta", selitti Kalle. "Enkä minä muutoin ole säästänytkään, vaan ansainnut."
Siinä juuri se suuri kysymys?" "Joo", sanoin minä, "katsokaamme. Ensin toki lienemme yhtämieliset siinä ettei kauneutta saa pitää minään paheena ja vahingoittavana, että rakkaus koristelemisiin ei myöskään ole itsessään paha, vaan ainoastaan väärinkäytettynä synnyttää pahetta. Siitähän olemme yhtä mieltä? "Tietysti", kuului joka taholta. "Siis ei ole synti eikä turhuus pitää kauneista vaatteista.
Mutta sillä eivät pitkälle pääse, kyllä päätös paikaltaan puree." "Totta tosiansa. Siitähän se onkin kotosin," sanoi rovastinna ihastuneena. "Nyt minä en kuule enää moisia puhujia. No, ne keksivät nuo pahat ihmiset. Mutta tyhjä säkki ei pysy seisallaan. Kuiva rikka pian putoaa hännästä."
Ensiksi emäntä pani ison kahvipannun ja tuopin viinaa, ja sitte minä panin tuopin, ja Matiias pani tuopin ja Martti pani tuopin. Molemmat Vuohenniemen isännät panivat tuopin kumpikin, ja Luurilan seppä pani myös tuopin." Joku huomautti, että siitähän tuli tuoppi mieheen, mutta Kokko vastasi; "Kyllä siinä oli eräs renkipoika, joka ei pannut mitään.
Ruokaa tuodessaan sanoi ystävällisesti: »Siitähän se Jukke marisee, kun sinä et syö perheen pöydältä.» »Mielelläni sen tekisin, mutta tuo niin inhottavan taudin rohtojen katku on niin katkeran vastenmielinen, etten voi siinä hajussa syödä, en, vaikka mitä sanottaisiin», sanoi Antti vakavasti ja kääntyi syömään.
Siitä hänellä ei todellakaan ollut mitään varmaa vakaumusta. Itse asiallehan se tietysti oli sama. Mutta ei suinkaan asian ajajille. Siitähän riippui koko asian käytännöllinen puoli. Ja käytännöllisestä puolestahan tässä olikin kysymys, jos kerran tietopuoli oli selvillä eikä siinä suhteessa enää mitään sijaa epäilylle. Oli kysymys ihanteen toteuttamisesta todellisuudessa.
Kirkko ei ollut koskaan ennen ollut niin täynnä; pastori joutui ihan hämillensä, kun ajatteli, että hänen nyt oli puhuminen näille ihmisille, jotka eivät ennen olleet käyneet tässä huoneessa ja ehkä eivät myöskään aikoneet toiste tulla. Kuusien tuoksu levisi hänelle vastaan; se oli joulutuoksua ja siitähän pappi aina kotiutuu. Hän pani kätensä ristiin, katsahti alas ja sitte ylös sekä alkoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät