Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
"Kasti siipensä simahan, sulkansa mesi sulahan helevässä heinän päässä, kukan kultaisen nenässä; sen kantoi Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. "Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa: siit' otti olut hapata, siitä nousi nuori juoma puisen uuen uurtehessa, korvon koivuisen sisässä; kuohui korvien tasalle, ärjyi päällen äyrähien, tahtoi maahan tyyräellä, lattialle lasketella.
Petteri katseli sitä ja lausui minulle: "On tämä toki iso laiva ... niin jotta ei keiku vaikka olisi myrskykin." "Niin!" lausuin siihen vienosti. Petteri osui huomaamaan laivan siivet ja selitti: "Kun se panee nuo siipensä pyörimään ihan täydellä höyryllä, niin pian se tästä Laatokan yli Pietariin pyyhkäisee!" Mutta jo vihelsi laivan pilli.
Näköalaa tämän kaupunginosan ylitse, joka tiheine työläisasutuksinensa muistutti surisevaa ja hurisevaa mehiläispesää, hallitsivat eräät keskellä kaupunginosaa olevalla hietamäellä sijaitsevat tuulimyllyt, joita ei enää käytetty, mutta jotka kaupungin entisen elinkeinon muistoksi ja uskollisten palvelustensa palkkioksi olivat saaneet seisoa paikoillansa ja kohottivat korkeuteen korskeat siipensä, joissa tosin enää ainoastaan rungot olivat tallella, jota vastoin perusrakennus etelän auringon ja tomuisen tuulen vaikutuksesta päivä päivältä mureni ja rapistui luhistuaksensa vihdoin täydellisesti soraksi.
Uuden salaman leimahtaessa nostivat kaikki sadat pöllöt äänettömät siipensä ja vinkuivat kuin rutonlyömät rotat ja maakotka putosi häkin huipulta, putosi halki ilman, sillä siipensä eivät sitä kantaneet, putosi kuin mikäkin kuollut.
Hän oli ollut vapaa kuin metsän lintu, mutta nyt nyt kärventyivät hänen siipensä ensi kerran. Miksi hän olikaan kohdannut juuri tämän vaarallisen naisen, kun hän eräänä päivänä oli matkustanut Upsalasta Tukholmaan, seuratakseen kadonneen äitinsä jälkiä, joiden perille hän luuli päässeensä? Miksi hän olikaan pidättänyt markiisittaren pillastuneen hevosen?
Joko olet hyvällä tuulella taas? SYLVI. Sinä? Sinäkö se olet? AKSEL. Tietysti. Kukas minä sitten olisin? SYLVI. Kuinka sinä tulit näin aikaiseen? AKSEL. Olin niin väsyksissä ja pujahdin sieltä tieheni. Ei tuo yön valvominen sovi sille, jonka pitää tehdä työtä. Mikä sinua vaivaa? Tulepas vähän likemmäksi, niin saan sinua katsella. No ? AKSEL. Joudu, joudu! Onko sirkkunen kadottanut siipensä?
Mutta kenties tähdet taisivat antaa oikean neuvon hänelle? Ja ikäänkuin näkymättömän taikavoiman käskystä kangastui samalla hänen eteensä luminen erämaa, tölli, josta äiti poikineen lähti hiihtämään pakoon nälkäkuolemaa, ja paukkuvan pakkas-aamun rusko, joka levitti siipensä lentoon poloisten päiden ylitse.
Samassa muistin merimiesten kertoneen minulle Rok linnusta, jota joskus tavattiin näillä seuduin, ja oletin siis, että tuo suuri kuula oli samaisen linnun muna. "Oletukseni olikin aivan oikea, sillä lintu levitti siipensä ja laskeutui alas hautomaan munaa. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja sidoin itseni vyöllä kiinni linnun jalkaan.
"Tuhat tulimaista tuossako kaikki!" huudahti Heintz äärettömän kummastuneena. Minä katsahdin sinne ja minusta oli kuin olisi kaikki väri, aron kaikki loisto sammunut ja kaikki sinisen kiiltävät perhoset laskeneet siipensä kokoon ja kuolleet. Ja mihin kaikki puna taivaanrannasta oli joutunut?
Vakuutettuina siitä levittävät he siipensä, uskovat jo itsekin olevansa haukkoja, ilmojen aatelisia, ja alkavat loivissa kierroksissa vaakkua alas ystäväinsä luo, jotka ovat heitä ihastuksen ulinalla seuranneet, mutta unohtavat yht'äkkiä osansa, pyristävät pyrstöjään, räpyttävät siipiään, ovat vähällä kadottaa tasapainonsa ja pelastuvat viimein, koivet epätoivoisesti ojollaan, lähimpään aidanseipääseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät