Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Olot maassa olivat olleet jo toiset kuin siihen aikaan, milloin Miina Rönty poikineen oli hiihtänyt mökistään varmaa nälkäkuolemaa pakoon. Kaikkialla oli onnellisemmilla tienoilla ryhdytty hädänalaisia avustamaan. Pääkaupunki astui armeliaisuuden etunenään. Valtio antoi, kunta antoi, hyvät ihmiset antoivat.
Mutta kenties tähdet taisivat antaa oikean neuvon hänelle? Ja ikäänkuin näkymättömän taikavoiman käskystä kangastui samalla hänen eteensä luminen erämaa, tölli, josta äiti poikineen lähti hiihtämään pakoon nälkäkuolemaa, ja paukkuvan pakkas-aamun rusko, joka levitti siipensä lentoon poloisten päiden ylitse.
Ei mikään voinut häntä ilahduttaa: hän odotti ainoastaan silmän-räpäystä, jolloin voisi ulos-puikahtaa. "Hän etsii poikaa", sanoi Baas Hoges. "Hyvä, uskollinen eläin! Minä lähden heti päivän noustua pojan luo". Ei kukaan paitsi Patras tietänyt, että Nellon täytyi jättää mökkinsä, ei kukaan paitsi Patras arvannut, että yksinäinen orpo meni surua ja nälkäkuolemaa vastaan-ottamaan.
Pahinta oli että asiain niin ollen oli mahdotonta ostaa mitään ruokavaroja. Kuinka niitä voi saada kun heidän ääneensä kohta vastattiin kuolettavilla luodeilla. Usein katsoivat he senvuoksi nälkäkuolemaa silmiin. Kova onnettomuus. Uledin rikoksellisuus.
Sanovat löytyvän monta lajia ihmisiä, liberaalisia, radikaalisia ja niin edespäin. Mutta minä tunnen vaan kahdenlaisia: niitä, jotka karhuavat, ja niitä joita karhutaan. Ja se ensimäinen ihmislaji sortaa sitä toista ihan hävyttömällä tavalla. Nälkäkuolemaa vartenko minä olen istunut viisi vuotta yliopistossa ja kuluttanut kymmenen mustaa hännystakkia hovioikeudessa?
Sata kolmetoista vuotta sitte raatoivat ihmiset kuin orjat, kunnes olivat näännyksissä, saamatta silti edes varmuutta siitä, etteivät köyhdy tai kuole tuskallista nälkäkuolemaa. Tänään, siunatun yhdeksännentoista vuosisadan lopussa, vaeltakoon ihmiskunta vapauden, turvallisuuden, onnellisuuden ja tasa-arvoisuuden ruusunhohtoisessa valossa.
Vaan kadulla kulki ihmisiä, jotka kantoivat kotiinsa vasullisia jäkälää, muonavaraa talven varaksi. Alhaiso varustausi näin taisteluun nälkäkuolemaa vastaan. Talven selkä oli jo katkennut kuten sanotaan kun on päästy ohi Paavalinpäivän, »talvennavan» vaan monen köyhänkin elämänlanka oli katkennut nälkäkuoleman iskusta. Ruoanpuute oli ankara. Me elimme niinkuin märkä palaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät