Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Siellä hän tervehti tuvassa olijoita sanoen, että jos pikku Sigrid vielä tahtoi nähdä hiirakkoa, ennenkuin se pois vietiin, niin piti hänen nyt heti tulla, koska se kyllä ennen illallisen aikaa oli tapahtuva, ja nyt päivä jo oli puolisissa.
Minä vain ajattelen erästä asiaa... Mitä asiaa? Ohoh, en minä sano... Sano nyt ... ethän sinä olekaan minun ystävä ... kun sinulla on salaisuuksia... Niin, no, ei tämä olekaan mitään ... minä vain sitä ajattelin, että me olemme puhuneet sinusta hyvin paljon erään ihmisen kanssa... Milloinka olette puhuneet ... kenenkä kanssa? Erään ihmisen kanssa. Kenen, sano nyt, hyvä Sigrid, kenen...
Sitä ei kukaan saa purkaa, sillä silloin tulee hevonen yhtä laihaksi, kuin se ennen oli lihava ja kaunis. Hiirakko oli myöskin osannut hankkia itselleen ystäviä Evjenissä. Siihen aikaan, kun se vielä oli vain pieni varsa ja käyskenteli jyrkässä hevoshaassa Strömshagenin puolella, oli Sigrid ruvennut viskelemään sille leivänpaloja joen yli.
Elli purskahti itkemään, ja Sigridin täytyi tarttua häntä käteen ja heittää ympäri huonetta ja pyörittää siksi, kunnes hänen vielä itkiessään täytyi ruveta väkisinkin nauramaan. Suotta, suotta, suotta! Mutta silloin ei Sigrid Ellin mielestä ollut ollenkaan se sama Sigrid kuin muuten. Ei hän ainakaan olisi saattanut sillä lailla Sigridiä peloitella, vaikka olisi osannutkin.
Nuori Elias teki kumarruksen, kankean kuin sahatukki, joka on kymmentä tuumaa latvastaan. Tässä, jatkoi Maria, ovat minun neljä tytärtä Maria, Sigrid, Veronika ja Ester, tämä viimeinen kahdeksanvuotias. Hän on sinun näköösi, sentähden hän on sinun kaimasi. Tytöt niiasivat niin, että heidän lyhyet punaraitaiset juhlahameensa lakaisivat katajanhavuja ympyröiksi lattialla.
"Minä en voi sinua hillitä, Thore, meidän täytyy erota täksi elämäksi." "Ota minut semmoisena kuin olen, Sigrid, sinä voit parhaiten minun rauhoittaa." "Herra Jumala taivaissa!" huokasi tyttö nöyrästi ja purskahti itkemään. "Etkö enää minua rakasta?" kysyi nuorukainen kärsimättömästi. "Kyllä," vastasi tyttö hiljaa, "minä en ole huikentelevainen."
Sigrid ei unohtanut sitä apua, minkä Kari oli hänelle suonut epätoivon hetkellä, ja hän ei näyttänyt voivan milloinkaan kyllin kiittää sitä, joka oli tuonut hänelle Thoren tervehdyksen ja sanoman; sillä nyt hän toivoisasti katseli talvea ja tuiskuvaa lunta odottaen kesää!
Vihdoin sanoi hän hiljaa: "Näyttääpä siltä, kuin tänään läksisi talosta hiirakko ja vielä muitakin lisäksi, Sigrid!" Silloin ojensi Sigrid hänelle hevosen seljän yli kätensä ja katsoi itkien häntä silmiin, niinkuin häneen sittekin luottaen. Molemmat he olivat jotenkin yhtä pitkät, vaan Sigridin tukka oli vaalea ja kasvot punakat, mutta Gjermundin tukka musta ja kasvot kalpeat.
Se tyttö oli ollut tuhma ja hyvin koketti ... kesällä oli Arthur hänet kokonaan unohtanut... Kuka se oli se tyttö? kysyi Elli vähän varovaisesti. Ei Sigrid tahtonut sitäkään sanoa ... taikka kyllä sentään, kunhan ei Elli vain kellekään sano... Ei, ei hän sano... Niin, no se oli Iida ... mutta ei Arthur hänestä enää pidä ... ei vähääkään... Vähän aikaa he olivat vaiti.
Hän tahtoi uhallakin näyttää, ettei häntä oltu pyydetty tanssiin, ja hän olisi suonut, että joku olisi tullut häneltä kysymään ja hän olisi saanut sanoa, ettei osaa tanssia eikä aio opetellakaan. Kuinka se oli hänestä hassulta näyttävinään tuo kaikki tanssiminen tuossa lattialla! Hyppivät ja kulettivat toisiaan ja olivat kauheasti olevinaan. Sigrid varsinkin siltä näytti.
Päivän Sana
Muut Etsivät