Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Mutta jos on unohtanut jotakin, on se tietysti heti korjattava. Signe kuiskasi yli pöydän Irenelle: Emmekö lähettäisi myös Liisaa kotiin? Se olisi oikea rangaistus miehellesi. Luuletko? kysyi Irene epäröiden. Hän ei oikein tajunnut serkkunsa tarkoitusta. Varmasti.
Miksi sitä kukin tahtoo nimittää, naljaili Signe edelleen. He elävät noin vaan muuten keskenään. Sosialistien tapaan, virkahti Irene väliin pisteliäästi. Parisilaisten tapaan, vastasi Johannes. Sinähän juuri niin ihailet heitä. Nyt oli sanasota valmis. Irene huomautti, että se oli aivan eri asia. Parisilaisilla voi olla heikkoutensa, mutta he olivat kuitenkin sivistyneitä ihmisiä.
"Hän elää!" huusi Signe, niinkun muinoin Elisabet ja suuteli sulhasensa vaaleita huulia. Valdemar tahtoi puhua, mutta Signe pyysi hänen olemaan vaiti, ja estääksensä häntä mitään sanomasta, sulki hän taas hänen huulensa suutelolla.
"Joutukaamme siis," sanoi Signe palvelioille, jotka toivat kantotuolia, ja lensi kuin takaa ajettu naaras-hirvi heidän edellänsä, niin että he tuskin voivat seurata häntä. Kun Valdemar avasi silmänsä, oli hän hyväntekiänsä huoneessa.
Mikään ei kelvannut niistä. Signe julisti ne kaikki armotta liian tutuiksi ja arkipäiväisiksi. Niihinhän me olisimme voineet kaksinkin mennä, hän sanoi. Ei, he tahtoivat jotakin uutta! Toisin sanoen, hän tahtoi, sillä Irene oli aivan ensikertalainen näissä asioissa. Todella? kysyi Johannes, kääntyen suojelevasti nuoremman serkun puoleen. Te olette ensi kertaa ulkomailla?
"Ja elä, poikani, niinkuin me Jumalan armosta toivomme," keskeytti Akselinpoika ja painoi Valdemarin liikutettua rintaansa vastaan, "ja tule takaisin kunniarikkaana sotiana isäsi syliin; silloin saat Signen urhoollisuutesi palkaksi. Syleile morsiantasi ja mene sitte Herran rauhassa; paras siunaukseni seuraa sinua!" "Ja minun!" huusi Signe, joka ei olisi voinut erota rakkaansa sylistä.
"Että sinä välitätkin semmoisista", sanoi hän; "minä, vaikka olen nainen, en ole mokomasta millänikään!" Eipä hänkään siitä välittänyt, sanoi Bård; mutta totuutta hän ei ilmi tuonut. Bård kuuli, että Signe hänen tähtensä oli aivan sairaana. Se liikutti häntä, ja hänen täytyi pitää sellaisesta tytöstä, joka niin lämpimästi ja uskollisesti häntä rakasti hiljaisella ja puhtaalla tavallaan.
Valdemar oli lähtenyt, uskollinen Kristian seurassaan, etsimään häntä, ja kaikki toivoivat parasta loppua hänen yrityksellensä. Signe oli ryhtynyt tavallisiin toimihinsa, jotka ennen olivat tuottaneet hänelle niin paljon iloa.
Mutta me pääsemme tänä iltana Oopperaan. Tiedäthän, tuohon wagnerilaiseen ensi-iltaan, johon on ollut niin vaikea saada pilettejä. Johannes ei ilahtunut millään erikoisella tavalla tästä sanomasta. Hänellä oli nyt muuta mielessään. Kuitenkin hän kysyi, jotakin sanoakseen: Kuka ne piletit nyt on hankkinut? Rabbing. Signe kävi äsken täällä ja toi ne meille. He tulevat istumaan aitiossa.
Kuinka niin? Tehän tuskin kuulette, mitä minä puhun teille. Hävetkäähän toki. Kuinka epäkohtelias! Päinvastoin, hyvä neiti, päinvastoin. Minä kuulen jokaisen sananne. Te kerroitte...? Minä en kertonut mitään, lausui Signe nauruun helähtäen. Minä vain kysyin teiltä jotakin. Ja odotan vieläkin vastaustanne. Te kysyitte...? Siinäpä se, te ette ole kuullut mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät