Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Siellähän olikin kansa vielä enimmäkseen surutonta ja Sakari Kolistajan kautta oli hän nyt aikonut sinnekin kylvää tämän vanhurskautuneiden uskonsuunnan siemenen. Edeltäpäin oli hän sikäläistä kansaa jo valmistanut Sakarin tulolle. »Hän on viisas ja toimelias mies Herran viinamäessä», oli hän siitä niille jo selitellyt.
Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan. Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät. Nousi koivupuut noroilla, lepät mailla leyhke'illä, tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla, katajahan kaunis marja, tuomehen hyvä he'elmä. Vaka vanha Väinämöinen kävi tuota katsomahan Sampsan siemenen aloa, Pellervoisen kylvämiä.
Mikä rähjä, mikä vinosuu, vääräsääri, kierosilmä lappalainen luulee hänessä suuren haltijan asuvan! Tuossako, ihmiskäsin tehdyssä ihmisen kuvassa haltija mieluummin asuisi kuin omassa kasvattamassaan puussa, jonka siemenen kylvi siihen salojen siintäväin keskeen, vetten välkkyvien vaiheelle?
Tytön luo nyt riemuiten Lensi varpu-kulta: "Kiitollisna siemenen, Otan kyllä sulta. Palkita Jumala Tahtoo kerran sinua. Kiitollisna siemenen Otan kyllä sulta." "En mä ole, lapseni, Lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, Tulin taivahasta. Siemenen Pienoisen, Jonka annoit köyhällen, Sai sun pieni veljesi Enkelitten maasta."
Luonto oli tuon tyttöraukan sydämeen kylvänyt hyveen siemenen, mutta se ei päässyt koskaan itämään. Onnettomuuden opetukset eivät aina ole terveellisiä; joskus ne pehmittävät ja parantavat, mutta yhtä usein ne myöskin koventavat ja pahentavat.
«Tuossa, äiti, opeta minua lukemaan!« Tiesikö äiti, mitä nämä kyyneleet olivat, mitä ne merkitsivät? Ei, äiti ei olisi uskonut, jos olisi joku sanonut: Sinä olet tietämättäsi sattunut saamaan käsiisi Johanneksen sydämen avaimen; sinä olet tietämättäsi kylvänyt siemenen Johanneksen sydämeen, siemenen, jonka hedelmää ei tiedä muut kuin Kaikkivaltias. Johannes oli vielä liian nuori työhön.
En tiedä kuka oli istuttanut sen siemenen, enkä myöskään muista, milloin sen olisin itse omistanut. Tuntuu kuin se olisi minulla ollut jo syntyissäni. Ja tuntuu kuin sen pitäisi olla yhtä synnynnäinen jokaiselle ihmiselle. Niin yhdistynyt se on olentooni, etten voisi olla minä, ellei tuo ajatus, pyrintö, vaatimus miksi sitä sanoisinkaan siinä asuisi.
Toinen hoiti paremmin, toinen huonommin. Siemen kasvoi taimeksi, eikä taimen kauneus ollut siemenen kauneutta vähempi. Silloin tuli taimen luo outo vieras; hän silitti tainta, hän houkutteli sitä, ja taimi rakastui hoitajaansa. Mutta tämä ei mikään hoitaja ollut. Hän leikkasi taimen poikki ja ymppäsi siihen oksan toisesta puusta.
Ontelosta hongasta koversi hän purren, jolla vei ulos verkkonsa, rysänsä ja katiskansa. Täältä otteli hän haukia ja kesemmällä myös lahnoja ja ahveniakin juuri kuin aitastansa. Kylvön aika tuli. Mikko sytytti kaskensa palamaan, kynti ohran ja kauran siemenen maahan. Osan kaskea jätti hän perunamaaksi ja yhden osan syksyllä kylvettäväksi rukiilla.
Kuollakko? Voi, Tapani, siihenkö päättyisi meidän kultaiset tulevaisuushaaveemme? Oi, Anna, mieluummin toki eläisin kaskea kaataakseni kotimme tieltä, mutta Anna etkö käsitä, juuri se kotikamara meiltä mielitään riistää, onnemme pohjan ne tahtovat ottaa, ja työn hedelmän ja pellon siemenen... Ellemme voi sitä pelastaa, täytyy meidän kaatua. Kaatua niin, sinun ja veljien.
Päivän Sana
Muut Etsivät