Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Mitä oikeutta oli minulla riemuita pelastuksesta, joka oli minun syyttäjänäni, mitä oikeutta oli minulla nauttia päivän onnea, jonka sarastusta olin pilkannut? »Parempi olisi ollut sinulle, paljoa parempi olisi ollut», kaikui ääni sielussani, »jos tuo ilkeä uni olisi todellisuutta ja tämä kaunis todellisuus unta!
Ja se juuri on minun syvin onnettomuuteni. Uskotko Jumalaan? Uskon ja en usko. Epäilen vaistojani, epäilen sydäntäni... Mutta päätäsi ja järkeäsi sinä et epäile? Kyllä. Usein niitäkin. Siksi en voi myöntää enkä kieltää mitään yliluonnollista. Epäilet siis oman sielusi todistusta? Minun sielussani on niin paljon ristiriitaisia voimia, jotka kaikki todistavat eri tavalla.
Mutta kuinka paljon ihmishenkiä lienee myös maksanut Suomen walloittaminen wiljelykselle ja yhteiskunnallisille ihmis=asumuksille? Tätä taipaleella sielussani syntynyttä kysymystä ei woi mitkään tilastolliset tiedot wastata, sillä: "Ken taistelut ne kaikki woi Kertoilla kansan tään, Kun sota laaksoisamme soi Ja halla näljän tuskat toi? Sen wert' ei mittaa yksikään, Ei kärsimystäkään."
Nyt on ikäwöity, kaiwattu, odotettu tullut, ja auki on sydämeni sija wielä hänelle, hänelle yksin, eikä kenellekään muulle. Sitä autuutta ei woi yksikään kuolewainen kuwailla, jonka nyt tunsin sielussani. Päätimme ensi pyhänä laittaa kuulutuksille, sillä asia ei tuntunut sietäwän wiiwytystä.
Minä pelkään ett'eiwät olleet niin tehneet ja minusta tuntui mummo noille ulkokullatuille, hitaille ystäwillensä sanowan: "ei ikään minulle ole tämmöistä ystäwyyttä osoitettu". Silloin kun heidän ystäwyytensä osoitukset wainajalle oliwat korkeimmallaan, heräsi sielussani kysymys: onkohan ihmiskunta täyttänyt welwollisuutensa wainajaa kohtaan?
Noh, ajattelivat jumalat, kun ette tyydy meidän hallitukseemme, niin hallitkaa itse, ja vetäytyivät pois tapansa mukaan kuten olen kokenut tässä omassa sielussani. Siitä saakka on kaikki ollut pysähdyksissä ja kuolleena. Turhaan vanhat pyrkivät hallitukseen ja turhaan nuoret yhteiskunnalliseen vaikutukseen!
Laiva kallistui nyt niin, että oli vaikea pysyä jaloillaan. Ja vielä enemmän ja vielä enemmän... Sydämeni seisahti. Nyt, nyt mentiin syvyyteen! Nyt tiedän, mitä kuolema on, sillä olen kokenut sen omassa sielussani. Se on palajamista takaisin alkukotiin, alkusoluun. Mitä sitten tapahtuu, en tiedä, minulla on siitä vain omat aavistukseni...
Katsos, kun pääsin irti hänestä, tapahtui minussa raju mullistus. En tiedä, ymmärrätkö minua oikein mutta totta kai, sillä sinähän ymmärrät kaikki niin, ymmärrätkö minua, kun sanon, että hänen persoonallisuutensa, huolimatta vastarinnastani hänen koko elämänkatsomuksensa suhteen, kuitenkin kasvatti sielussani jotain, jota tahtoisin nimittää falkensterniläisiksi vesoiksi ... ymmärrätkö minua?
*Kroll*. Miksi niin? *Rosmer*. Siksi, että niin kauvan kuin Beate eli, minä vielä, epäilin ja taistelin sielussani. Ja sen taistelun minä taistelin yksin, ihan hiljaisuudessa. En usko, että edes Rebekka *Kroll*. Rebekka? *Rosmer*. No niin, neiti West. Minä kutsun häntä Rebekaksi, mukavuuden vuoksi. *Kroll*. Sen olen huomannut.
Oi, sinä isäni maa, sinun kauneutesi syttyi sielussani! Kuinka sinä vedit sydämmeni puoleesi! Marian silmät säteilivät yhä suuremmalla hohteella. Se sointu ja katse, joka noihin sanoihin liittyi, oli hänelle ihan uutta. Hän ei ollut sellaista ennen nähnyt eikä kuullut, mutta hän ymmärsi sen hyvin. Laulakaa se laulu minulle, sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät