Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 22. lokakuuta 2025


Kaikki, mitä rakastin, oli koossa näitten neljän seinän sisällä. Silloin oli rauha sielussani; minulla ei ollut mitään toivetta eikä halua; nuori sydämeni oli ainoastaan täytetty hellyydellä molempia kohtaan, joitten välillä minä istuin... Nyt tunkeutui yht'äkkiä ulkonaisia kasvoja meidän joukkoomme ja minä punastuin kovin muistellessani, minkä kaltaiseksi heidän vaikutuksistansa olin tullut.

"Silloin puhkesi myrsky valloilleen sielussani; kuin unissa käviä avoinsilmin ja kuitenkin näkemättä, syöksin minä itseni ikuiseen katumukseen. "Tässä on sanoin minä, ainakin luulen niin sanoneeni tässä on lahjanne, ottakaa se takaisin, minä en sitä tahdo. "Hän alkoi pyytää että minä malttaisin mieleni. "Se kiihoitti minua vielä enemmän.

"Monta rukousta on nouseva sinun puolestasi ja hän, joka on luvannut kuulla kaikki rukoukset, kuulee varmaan ne, jotka kantavat sinun nimesi hänen korviinsa. Mitä tähän kysymykseen synnistä tulee, minä saatan vaan sanoa, että minä kerta ajattelin niinkuin sinä; mutta hiljakkoin alkoi tuntua siltä, kuin olisin vastaan-ottanut suuren valon sielussani ja nähnyt, että olen synnintekiä.

"Ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla", on totuus, joka erinomaisella voimalla syntyi sielussani, jo niin nuorena, kuin suinkin voin muistaa. Seitsemän vuoden ijällä olin jo valinnut itselleni morsiamen ja pyytänyt vanhempaini suostumusta meidän yhdistykseemme.

Ei, pysy istumassa. Minä pyydän sinua, Kroll. *Kroll*. Mitä sillä tarkoitat. Minä en ymmärrä sinua. Puhu toki suoraan! *Rosmer*. Sielussani on herännyt uusi kesä. Uusi nuoruuden unelma. Ja siksi olen minä nyt samalla puolella . *Kroll*. Millä millä puolella olet? *Rosmer*. Sillä, millä sinun lapsesikin ovat. *Kroll*. Sinä? Sinä? Sehän on mahdotonta! Millä puolella sinä olet, sanoit.

Minä pyrin valoon, korkeuteen, vapauteen!» »Niin mekin», virkkoi Yrjö. »Niin, aivan niin», todisti Elias. »Ja sen eteen me elämme ja kuolemme», lisäsi Yrjö. Ilon valoa välähti Miihkalin kalpeille kasvoille, kun hän vastasi: »No niin, se ajatus on jo kauan piileskellyt minun sielussani.» »Ymmärrämmekö sitte toinen toistammekysyi Elias.

*Rosmer*. Sillä ilo, Rebekka, ilo se jalostaa mielet. *Rebekka*. Etkö luule tuskankin jalostavan? Suuren tuskan? *Rosmer*. Luulen, jos sen voi kestää. Päästä siitä. Voittaa sen. *Rebekka*. *Voittaa* sinunkin juuri täytyy. Minä en koskaan voita sitä täydellisesti. Ainiaksi kytee sielussani sama epäluulo. Sama arvelu.

Minä olen enemmän kuin yhden kerran ollut hengen hädässä, enkä ole vielä kertaakaan kadottanut mieleni malttia, mutta kun se varma tieto ensin sai sijaa sielussani, että vuoteen katos todellakin liikkui, ja vitkaan mutta varmaan ja tasaisesti vaipui alas päälleni, silloin makasin hirmuisen minuutin taikka enemmänkin ja tirkistin vapisevana, avuttomana, kauhistuksen ja kammon valtaamana sitä hirvittävää murhakonetta, joka laskeui aina syvemmälle ja syvemmälle tukehduttamaan minua.

Sokea käänsi taivasta kohti kasvonsa, jotka loistivat melkein autuaallisesta onnesta, samalla kuin eversti, syvästi liikutettuna lisäsi: "niin, minä olen sinua lempinyt, Liisi, rakastanut sinua sydämmeni koko voimalla ... mutta Jumalan voima sielussani oli vielä suurempi ja varjeli minua lankeemasta. Ainoastaan minun kovuuteni on pelastanut minun ja sinun.

Muistin, kuka ja missä olin, miten olin tänne tullut, ja käsitin, että ne kuvat, jotka äsken olivat liikkuneet sielussani eilen tapahtuneina, olivatkin kotoisin aikakaudelta, jonka sukupolvi jo kauan, kauan sitte oli muuttunut tomuksi. Hypähtäen vuoteestani seisoin keskellä lattiaa, puristaen molemmin käsin ohimoitani, jotka tuntuivat halkeavan.

Päivän Sana

suostunkin

Muut Etsivät