United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
HENKIEN LAULU: Armosta antoi Jumala Poikansa ainokaisen, Jok' osti verihinnalla Syntisen kuolevaisen: On synti sovitettu, Kun veri vuodatettu On Herran ristillä. Jokainen, joka uskossa Nyt antaa Jeesukselle Sielunsa etsii armoa, Elämän lähtenette Saa tulla juokohon Vapaasti kaikki on Lahjaksi annettu.
Ruotsalainen kauppias silloin syleili Jerikoa, kuin kadonnutta, mutta jälleen löydettyä veljeänsä ja nyt vaihdokkaan elämässä oli tapahtunut uusi käänne; häntä oli ymmärretty, kun hän antoi soittimensa puhua sielunsa syvimpiä tunteita.
Omituisuutena mainitaankin hänestä, että hän yleensä vain soitteli yksinään ollessaan, tai jonkun läheisen ystävän kuunnellessa, sillä hän pani soittoonsa niin koko sielunsa, ettei hän tahtonut ruveta sitä tuntemattomille, välinpitämättömille ihmisille paljastamaan.
Hän ei ole suinkaan mennyt Amerikaan tahi Norrlandiin, tahi muualle ulkomaalle," nauroi Dora, joka, epäilemätön asiastansa, arveli että Annetten vakava suru oli naurettava. Hjalmar kärsi paljon, Tarvittiin koko hänen sielunsa voima, taitaakseen taistella sitä toivottomuutta vastaan, joka tahtoi anastaa sijan hänen sielussansa.
«Armollisin armonne, antakaa anteeksi!» keskeytti kandidaatti, «mutta minä luulen minä olen pahan voipa; minä ... katsokaa nyt olemme perillä! antakaa anteeksi!» Ja kandidaatti syöksi takaisin ylös rappusia. Frankin eteisessä hän vähäisen hengähti. Salaperäinen keskustelu Elisen kanssa ja sen yhteydessä olevat toiveet täyttivät hänen sielunsa sekä ilolla että levottomuudella.
Lentäessään jonkin sinipilven päällä he heittävät alas kelloista kaapimansa malmin ja lausuvat sen kauhean toivomuksen, että heidän sielunsa älköön tulko lähemmäksi Jumalaa kuin tuo malmi kelloa, josta he sen vuolivat. Perille tultaessa lapset näkevät linnan, joka hohtaa kuin tulessa.
Kuolleen ryöstäminen on suurempi rikos kuin elävän, sillä elävä voi puolustautua, mutta kuollut ei voi. Elähän nyt, hyvä lapsi, onhan siinä nyt toki ero. Eikähän nyt toki silti tarvitse antaa kaikkea pois, jos antaakin osan. Jos Kalle ei saa antaa pois kaikkea sitä, minkä hän on vääryydellä ottanut, ei hänen sielunsa saa milloinkaan rauhaa, eikä minunkaan.
Se kuitenkaan ei ollut luonnon kauneus, joka valtasi hänen mielensä; hänen sielunsa vaipui ajatuksiin kuluneista ja hänen kuvituksensa maalasi hänelle tapaukset, ennen tapahtuneet juuri näillä rannoilla.
"Tee se Kristuksen nimeen!" huusivat toiset ja tarttuivat hänen vaatteensa liepeeseen. Hän vastasi heille: "Lapseni! Kuka tietää, koska Herra määrää elämämme lopun." Mutta hän ei myöskään sanonut jäävänsä Roomaan. Hän ei itsekään tietänyt mitä hänen piti tehdä, sillä hänen sielunsa pohjalla oli jo kauan kytenyt epävarmuus, vieläpä levottomuuskin.
Yksi ainoa kaipaus täyttää hänen sielunsa, nimittäin saada jälleen nähdä hänet, tuo rakas, joka juuri on noussut vuoteesta pitkän sairauden jälkeen. Hän kiiruhtaa sinne. »Eteisessä ei näkynyt ketään», kirjoittaa hän. »Se oli outoa entiseen verraten.