United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se tuota noin, mikä se onkaan Onnen kapteeni, hän sanoi, että tänne tulee joku, joka ottaa tämän kopan. JUNKKA. Kyllä minä sen otan huostaani. Mutta missä on kapteeni itse? PAAVO. Hän meni Alakaakosta porsaan ostoon. JUNKKA. Porsaan ostoon? Ja Alakaakosta! PAAVO. Siellähän niitä toki on, kun kuului porsineen täyden tusinan. Ja sieltä hän saa lampaankin. JUNKKA. Mitä se mies hulluttelee?
Mihinkä se Lassi-raukka on joutunut? kysyi Viija puhumisesta väsyneellä äänellä. Siellähän se on nyt kyläkunnan elättinä, kun sen kädet ja jalat on jihti syönyt aivan pilalle. Leikkiään laski, että hän ryömimälläkin tulisi niitä luvatuita maitokokkeleja rymäämään, jos Viija olisi lähempänä. Vai vielä se Lassi minua muistaa, sanoi Viija painaen päänsä tyynyyn.
Voitosta maksaisi Kikka kyllä avun takaisin. Sillä menemään on hänen välttämättä nämä runot saatava. Ne ansaitsevat todellakin julkisuuden, nimittäin juuri nämä. Hän on näet kirjoittanut paljon muitakin. Jo kauan sitten, kansanopistossa. Siellähän sitä oppilaat runoilivat.
Minä säpsähdin ja pakenin pelästyneenä äkkiä Ilsen taakse, sillä mentyämme sillan ylitse kuului nauru, jonka neljä viikkoa sitten kuulin hautakummun tykönä ja jota, minä tiesin sen, en ollut niin lainkaan unhottava... Kuitenkin pakenin minä, sillä siellähän pilkalliset silmätkin olivat, joita minä niin hirveästi pelkäsin.
»Karttuu pyykkiä», lausui Leena. »Pianpa näitä on yhtä paljon kuin Linteenissäkin tässä toisella viikolla.» »Siellähän rouva kuuluu taas saaneen pieniä?» jatkoi Mari. »Saihan se eilen.» »Voi raukkaa! Monesko tuo jo onkaan?» »Lieneekö kymmenes.» »Herran tähden! Vai kymmenes. Eikä ne mahda siihen loppua, onhan se rouva vielä nuori ihminen.» »Mutta niin hirmuisen riutunut jo ja huono.
Hän tuli, kääri mun helmaansa ja lausui: »riennä jo kotihis, riennä mun kanssani, kultaseni; siellähän vieraita Mahanaimin kaupungista huoneessamme riemuitsee, ja sinua halaavat he nähdä, syleillä ja suudella. Tule, mun lapseni, tule!» Niin hän lausui, mua manttelinsa suojassa kantaen vasten viileää, ihanata tuulta; ja näkyipä viimein armas koto.
Tuollahan Antti jo oli hiljaa tulossa jäätä myöten; mutta hän oli melkoista leveämmän ja suuremman näköinen kuin ennen. "No, Rakki, niin totta kuin elän, niin siellähän se tulee ja tuo vielä yhden karhunpenikan lisäksi! Ohoi, Antti!" "Täältä tullaan!" Ja sitten hän tuli. "Missä sinä, Pekka, olet ollut kaiken päivää?" "Etkös ole kuullut minua?" "Kuulin nyt äsken, mutta en sitä ennen."
Hän oli jo lopettamassa koko tähystelemisensä, kun katseensa yhtäkkiä tarkistui ja lopulta kuin imeytyi kiinni vastakkaisella puolella olevan oven kohdalle. Siellähän se nyt taaskin seisoi, tuo hänen huomioonsa niin äkkiä ja sähköisästi kiintynyt esine, nainen, niin kukoistavan kaunis, tummat suortuvat vapaina olkapäille riippuvina.
Toinen ehdotus oli tämmöinen: "tuollapäin on kaikki hienous" , ei: pitäisi sanoa "ymmärrys", siis: "tuollapäin on kaikki ymmärrys" tai vielä paremmin: "tuollapäin on se, mikä meitä ymmärtää;" voisi myöskin sanoa: "ne, jotka meitä ymmärtävät" ja siten viitata siihen, että siellähän on pappakin ja sisarvainaja.
Kehoituksestani heittäysi poika vatsalleen katsomaan, näkyikö jänistä ja, aivan oikein, siellähän se oli ja istua käyrötti kolon perällä korvat luimussa ja ruumis kyttyrässä. Katkasin pitkän koivusen kepin ja käskin hänen sillä pistellä jänistä, ja koettaa ajaa sitä ulkoisalle. Poika lienee ollut vähän liian kovakourainen, koskahan jänis rääkkyi kuin närhi; mutta ulos se vain ei tullut sittenkään.