Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Varmaa oli myöskin, että elämäni oli minun kädessäni ja että setäni oli paneva parhaansa saattaaksensa minut perikatoon. Mutta minä olin nuori ja uskalias ja kuten useimmilla maalaispojilla oli minullakin suuret käsitykset viekkaudestani. Olin tullut hänen ovelleen kerjäläisenä ja melkein lapsena. Hän oli kohdellut minua kavalasti ja väkivaltaisesti.
Onnellinen te, herra herrassööding, kun olette jo löytänyt omanne. Sallikaa minun puristaa kättänne. VALTER. Suokaa anteeksi ei ole aikaa. Heikki, missä on setäni? HEIKKI. Tuolla alhaalla hän näkyi kävelevän. TOINI. Sydämeni iloitsee teidän kanssanne, herra herrassööding. Mene hornaan! Tuo on toinen hupsu. HEIKKI. Niin hän on päässyt toiveittensa perille, hän.
»Mutta David ilmaisisi silloin asian», lausui Alan. »Miten se on mahdollista», kysäsi setäni tiukasti. »Tällä tavalla», vastasi Alan. »Ystäväni pitävät luonnollisesti veljenpoikaanne luonaan, niin kauan kuin on vähänkin toivoa ansaita hänestä rahaa, mutta jos he sen huomaavat turhaksi, olen varma siitä, että he antavat hänen mennä minne haluaa ja kiroavat hänet hyvästiksi.»
"En; eikä minulla nyt enää suurin olekkaan sanottavaa. Mutta maltas: neitsy Madsenin pitää saaman tuhatta kruunua sen vuoksi, että hän juoksi yöllä tyköäni ja teidän palkastanne, herra tohtori, tulee setäni pitämään huolta." Hän vaipui väsyneenä takasin tuolille. Dina kostutti hiukan hänen huuliansa viinillä ja vedellä. "Kiitoksia. Minä olen kovin väsynyt. Minä luulen haluavani maata hiukan."
Teidän tulee näet ymmärtää, että minä olen yhtä jäykkäniskainen kuin tekin, mutta herrasmies parempaa sukua.» Tämä käänne saattoi setäni levottomaksi, ja hetkiseksi hän jäi mietteisiinsä. Sitten hän tuumi: »No niin, no niin, minkäpä sille sitte», ja sulki ikkunan.
Taivas oli vaalean sininen. Luin setäni kirjeen loppuun. "Tahdoin vaan", kirjoitti hän edelleen, "kertoa sinulle meistä ja pyytää sinua tekemään meidät onnellisiksi tulemalla kotiin niin pian kuin mahdollista. Ja silloin rupean minä itkemään ja sopertamaan ikäänkuin olisin tullut uudestaan lapseksi. Toivo, Jean raukkani, minä rukoilen puolestasi ja Jumala on hyvä.
Tultuani kaupunkiin pääsin erään setäni adjutantin seurassa pistäytymään Viaporissa. Suuresti hämmästyin minä siellä nähdessäni kuinka vähäinen noiden tuhansien pommien aikaansaama vahinko oikeastaan oli.
Kapteeni selitti minulle kuitenkin kummallisimmat, sanoi niiden nimet ja tarkoitukset. »Mutta missä on setäni?» kysäsin äkkiä. »Niin, siinä kysymys!» vastasi Hoseason äkillisen julman ilmeen välähtäessä kasvoilleen. Huomasin olevani hukassa. Pannen kaikki voimani liikkeelle, riistäydyin irti hänestä ja juoksin laivan reunalle. Totta tosiaan!
"Tämän paalun tuolla puolen on oikotie vainioitten yli, joka vie suoraan setäni taloon," sanoi Tom; "ja minä olen varma siitä, että te mielellänne tulette sitä tietä, sillä silloin pääsette kulkemasta kurjan etukaupungin läpi, jonka kautta tie kulkee ennenkuin kaupunkiin päästään." "Se oli hyvä tuuma, Tom.
"Minun setäni, josta näihin asti olin elänyt kauaksi eroitettuna, otti minua luokseen. Sinä tunnet hänen ... vaan ei, sinä et häntä tunne! Sinä luulet hänen olevan täydellisimmän, mitä maailmassa löytyy mutta hän on kova, taipumatoin mies, leppymätöin, kova tuomari. Oo, kuinka kovan kova hän on ollut minulle! Ja voi kuitenkin, miten äärettömästi häntä rakastin!
Päivän Sana
Muut Etsivät