Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Jos Elsa on oikeassa ja Eevi taas pettyy, pettyy kauheasti? Semmoistahan elämä oli yhtenään. Jos joskus toteutui jokin harras toive, aina siihen pettymyksiäkin yhtyi. Sellaistahan oli ollut koko tämä kihlaus-aikakin. Se oli hetkittäin hurmaavaa onnea, toiste taas epäsointuista ja ristiriitaa täynnä. Mitä tulisikaan Heikin ja hänen onnestansa, jos tämmöistä jatkuisi?
Nuo suuret, laajat näköalat ne laventavat rinnan, ne povea ponnistaa... Ja mieli kaipaa kauas, isompiin ilmamaailmoihin ... rohkeisiin otteluihin ... pois pikkuelämän jokapäiväisistä puuhista... Ja tuo tunne saa muodon siitä halusta, joka pyrkii yli horisontin kukkuloiden ja yhä kukkuloiden taa... Eikö niin? Eikö teidänkin mielestänne ole niin? Niin, niin jotain semmoistahan hänkin tunsi.
No, kun minä suren sitä kauppiaan onnettomuutta kun hän on minun paras ystäväni ja kun hän aina on ollut minulle niin hyvä . PUMMI. Niin, semmoistahan se on tässä nykyisessä maailmassa. Miksi elää niin iloisesti? Toista se oli minun nuoruudessani, silloin tiesi jokainen elää kukkaronsa mukaan. KALLE. Mitä?! PUMMI. Niin, sehän on lain mukaan, ettekö sitä tiedä? KALLE. Mutta sehän on mahdotonta!
On totta, mitä sanotte, myönsi minulle heistä muuan ... siinä käy maailman liikenne todella täsmällisesti kuin kellon heiluri nyt meni Rooman salamajuna nyt tuli Berliinin pikajuna se liikkuu todella miltei matemaattisella tarkkuudella ... joka seitsemäs minuutti ulos ja joka seitsemäs minuutti sisään. Ja semmoistahan se on kautta koko maapallon, Kapmaasta teidän Lappiinne!
Muille joukoille ei Malinen puhunut koko kapinasta eikä mistä syystä se oli, Anna Liisa pääsi kumminkin kaikki ymmärtämään, kun näki juopuneen renkipojan tuvan nurkassa kutjottavan. Semmoistahan se oli, ei ollut toivoa huolten huojentumisesta, ja uneton seurasi yö. Mutta tottapa nämä kaikki on luoja hänelle sallinut... Seuraavana aamuna käski Malinen valjastaa hevosen ajoreen eteen.
No niin, haavat paranee, apua kerätään ja apua annetaan, jäseniä ponnistetaan, tehdään työtä kahta kovemmin. Ja semmoistahan on maailman meno. Mutta en saa minä päähäni mahtumaan, en saa, miksi luonto tällä tavalla yht'äkkiä syyttä suotta viskaa vihansa vuorilta alas, miksi se ei pysy tasapainossaan, ja miksi väkevistä väkevin aina niin aina! heikoista heikoimpain kimppuun käy.
Sanat tulla värähtivät sydämen syvimmästä. Erkki oli kuin lumottu. Laulu oli sopivin selitys kauneudelle, jota hän juuri oli ihaillut. Semmoistahan oli Suomen laulu ja Suomen luonto, semmoista ilo täällä elämän kevätpäivinäkin. Surunsekaisuutta oli siinä paljon, tuota »haikeutta utuista», jota unelmiin aina »kevään kerkeys johtaa.»
Huomasi sen Kinnunenkin ja myönsi: »Semmoistahan se on koko se Kontiolahti ja koko Join seutu, vähän tuppisuuta väkeä.» »See-mmoista!» innostui Huttunen, painostaen: »Ja varsinkin se Koposen talohan se onkin itaruudestaan ja saituudestaan kuuluisa.
Noiden avujen varjossa hävisivät hänen "nuoruuden huikentelemisensa" niinkuin hänen virheitänsä kutsuttiin aivan tuntumattomiin, ja kunniaa, arvoa, mainetta saavutti hän aina enemmän ja enemmän, sillä kyllähän nuot pienet "koirankurit" loppuvat, kun mies tuosta vähän vanhenee, ja semmoistahan se tahtoo olla melkein kaikkien nuorten miesten laita ja miehiäpä heistä on tullut.
"Koetammeko me molemmat, Sanna?" sanoi hän tarttuen pienen tytön käsivarteen, "miten kotonasi voidaan? mutta sinähän olet tainnut tulla täysikasvuiseksi siitä kuin sinut viimeksi näin; semmoistahan se on, kun sinä niin harvoin käyt meillä. No soittajat, nyt galoppaadia, niin tanssimme me molemmat". Kaikki nauroivat, mutta Sanna hymyili, puri huultansa ja painoi päänsä alas, sillä hän niin häpesi.
Päivän Sana
Muut Etsivät