Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
"Anniskeluyhtiön raittiusravintola" luki Henrik rasittuneilla silmillään sinisestä kyltistä toiselta puolen katua, eikä pitkään aikaan ymmärtänyt mitä oli lukenut. "Anniskeluyhtiön?" Mitä se on? On yhtiö, joka anniskelee viinaa pienissä määrissä, etteivät humaltuisi, vastasi hän itselleen. "Raittiusravintola?" Aha: ei mitään väkeviä, ainoastaan limonaadia, seltteriä. Seltteriähän minä halusinkin.
Ja kas niin, pojat, nyt me kyllä olemme ansainneet lasin. Onko teillä seltteriä täällä? Hyvä! Maljasi Flaccus, sinun etupäässä! Sinä olet saanut olla touhussa, sen näen kaikista näistä lapuista. Vai olet sinä Kalle kirjoittanut puhtaaksi ne. Maljasi sitten! Ja Ville lakkaa. No maljasi, sinä iloinen sielu! Nythän minun ei tarvitse muuta kuin kädet ristissä katsella päälle.
Ja hänen suuhunsa melkein kaatamalla kaadettiin konjakkia ja seltteriä. Samassa huomasi hän Antin, joka oli astunut esiin sanomalehtensä takaa. No, ka Antti! No, terve! Ka, no minnekä sinä? Helsinkiin! Sinnehän minäkin! No sepä nyt vasta! Käy istumaan tänne yhteen pöytään! Antti huomautti, ettei hän ollut tuttu näiden herrain kanssa. Etkö ole tuttu!... Hyvät herrat, saanko luvan esittää...
Kalle oli nähtävästi kaikkien suosikki, sillä monelta haaralta häntä pöytään vedettiin, työnnettiin tuolia alle ja ojennettiin täytettyjä laseja. Se olen minä, joka tarjoon! Konjakkia ja seltteriä kaikille näille herroille! Et, sinä et tarjoo! huudettiin toisaalta. Nyt on meidän vuoro! Ei tarvitse! Sinä maksoit samppanjan eilen!
Ja niin on valmista boolia, totineuvoja, viinejä vaikka minkälaisia, olutta, portteria, viinaa, seltteriä, limonaadia kaikkia on itse kutakin eri huoneessaan. Mene pöydän ääreen, tilaa mitä tahdot ja sinä saat niinkuin parhaasta ravintolasta,... mutta maksaa et tarvitse.
Herrat asettuivat rehevästi pöydän ympärille, huusivat sisään konjakkia ja seltteriä, kutsuivat bufettineitiä Klaaraksi, nauroivat usein ja käheästi asioille, joita syrjäisen oli vaikea käsittää huvittaviksi. Kun kapteeni kulki salongin läpi, pakottivat he häntäkin kilistämään. Vieraat melusivat kuin kotonaan, niin kauan kuin laiva seisoi rannassa.
"Ihan varmaan se lähettää kylmää seltteriä hakemaan ja me sitten juttelemme varjoisessa huoneessa ikkunain ristivedossa liivinnapit avattuina. Ja minun suorastaan täytyykin mennä hänen luoksensa, sillä häneltähän saan varmaan tietää, missä konepajassa Gabriel voi mahdollisesti työskennellä, enkä tarvitse turhaan mennä Gabrielin kortteerille, joka ehkä on kaukana."
Juodessaan seltteriä Henrikin silmät katsoivat pitkin nenää ja kallistuvaa lasia huoneen sisempään nurkkaan ja sattuivat kahteen työmieheen, jotka istuivat jo tyhjennetyn limonaadipullon ääressä ja katsoa töllöttivät mitään puhumatta häneen. Toisella oli suu ihan auennut pelkästä töllöttämisestä.
Jumala johti minua äsken, vei Anniskeluyhtiöön seltteriä juomaan, istutti kadun kulmaan nähdäkseni issikan, ja minä kuitenkin hylkään hänet!" "Ja kuinka on mahdollista, että minä makailen tässä, vaikka Gabriel on ihan lähelläni, jota minä en ole nähnyt viiteen vuoteen!
Niiden tointa seurasi nimismies hajamielisesti silmillään, sammunut paperossi nojatuolin karmilla olevan vasemman käden koukkusen ja etusormen välissä. Viimeinkin kävi viereisen huoneen ovi; sieltä kuului sipsuttelevia askelia, kun väli ovi oli raollaan, ja jotain kilinää kuului sieltä myös. "Lottako se?" kysäsi nimismies. "Niin on." "Saitko sinä seltteriä ja amonjakkia?"
Päivän Sana
Muut Etsivät