Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Minä koetin sokeudessani niitä tukeuttaa ja sainkin ne tawasta waikenemaan, mutta uudella woimalla, uutena waroittawana sanana heräsiwät ne aina uudestansa sielussani, ja tuo uudistus tuli aina tiheämmin, ja wiimein ne saiwat minun seisahtumaan turmeluksen juoksussani ja tässä minä nyt seison kiinni saatuna, mutta woimatonna karistamaan päältäni niitä kahleita, joihin turmelus on minun kietonut!
Taanoin haukuin schrandenilaisia villipedoiksi, nyt käsitän, että oma sukuni heidän ihmisyytensä on tukehuttanut. Taanoin oli tämä nainen minusta liian tahrainen voidakseni hänen kädestään ottaa palan leipää, nyt seison itkien hänen haudallaan.
Ja taas varottaen sivallat minua, etten vaan peloissani tanssisi ennen jäälle loikkaamista, etten epätoivon vimmassa hyppäisi sinne, vaan kauniisti ja rauhallisesti astuisin tuolle mustalle, hyytyneelle veden pinnalle, joka varmaan heti roiskahtaen murtuu altani. Ei, minä käännyn pois, käännyn väkisin! Mutta taas armoton sivallus, ja minä seison kuin seisonkin paikallani.
Entäs tämä: *Mitään ei voi olla muualla kuin siellä missä se on* myönnän sen kernaasti, mutta kysyn vain: missä se sitten on? *Elä ole sanojen orja!* Eikö kaukana oleva tahi kuollut, jota rakastan ja ikävöin, tahi suren, sanan todellisessa merkityksessä ole aivan yhtä varmasti olemassa kuin maaperä, jolla seison?
Silloin seison minä kasvoista kasvoihin sen uuden Opettajan edessä, jota koko maailman parhaat henget tällä hetkellä odottavat ja joka tulee pusertumaan esille tämän aikakauden tuskasta ja ahdistuksesta niinkuin lapsi äitinsä kohdusta ajan täyttyessä. Mutta saattoihan olla olemassa myöskin joku välimuoto. Kenties hän oli haaveksija?
Minä olen jo viidenkymmenen ja kaipaan vähemmän raskasta työtä, kuin nämät ovat. Ja jos kuinka tapahtuisi, seison minä lujana päätöksessäni: minä en yhteenvihi Uotia kenenkään muun kanssa kuin Martinan."
Poskes, jotka harvoin punertavat, nyt tulessa loimottaa ja katsantosi ihmeellisesti säteilee, eikä ole se ilonloiste. NIILO. Nimet, herra parooni. MAUNO. Nimet; aivan niin! Miksi seison kuin eksynyt? Iloisesti hän nimensä piirtää, kuin painaisi hän siihen onni-autuutensa sineetin. MAUNO. Herrat, tehkäät niin hyvin. NIILO. Käykäämme hetkeksi erikseen. MAUNO. Astu tuonne.
"Hyvät herrat, keitä te olette ja mitä te tahdotte meiltä?" "Mitäkö me tahdomme!" sanoi Loker naurahtaen. "No, sinua itseäsi, kuten toivomme, ja koko seuruetta, joka on siellä ylhäällä. Etkö sinä muka ole Yrjö, herra Legréen orja Louisianasta?" "Yrjö minä olen, oikein arvattu, ja eräs Herra Legrée sanoi minua ennen orjaksensa. Mutta nyt minä olen vapaa mies ja seison Jumalan vapaalla maalla."
Kun näitä rivejä luet, on ruumiini jo kauan ollut haudassa maatumassa. Muutaman hetken kuluttua seison Jumalan tuomioistuimen edessä. Minut on pahantekijänä tuomittu kuolemaan, mutta Jumala tietää, että kuolen viatonna, sen vakuutan Sinulle Hänen pyhien kasvojensa edessä ja iäisyyden partaalla seisoen. Usko minua, en lähde valhe tunnollani maailmasta! Oi, hyvä puolisoni, minun käy sinua sääliksi.
He erosivat. Katri meni, taakseen katsomatta. Jussi jäi seisomaan. "Katso toki yksi ainoa kerta tännepäin, Katri!" huusi Jussi, kun impi oli astunut vähän matkaa. "Tässä minä seison ja nyökkään sinulle". "Minun on niin vaikea kääntyä, pytty pääni päällä", vastasi Katri.
Päivän Sana
Muut Etsivät