Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Sehän on palanen seepiavärimaalausta; .... käsi, joka ripottelee ruusuja .... haudalle, luulemma. Enkö ole nähnyt tuota ennen jossakin, mutta eheänä?» «Olette kyllä! Kyllä! Se on nainen ruusupensaan luona, jonka lapsena lahjoitin Saaralle. Saara elää! Katsokaa! Tähän hän itse on kirjoittanut.»
Sehän olisi vallan toista. Saisit käydä teaatterissa ja sirkuksessa ja muotimakasiinissa, voi, voi, sentään, ihan sinä olet hupsu, kun et pyri Helsinkiin. Sinne varmaan pappasikin sinut laskisi mielellään. No, varmaan, sanoi äiti. Katsopas nyt! Ja sieltä sinä palaisit niin fiininä daamina tänne, että pois tieltä. Lähde minun kanssani yhdessä, minä kun aijon syyspuoleen siellä käydä.
Valistus kohoo päivä päivältä jätin askelin, kuka tietää miksi tämäkin kohta vielä muuttuu? Vapaaherratar nyökkäsi päällään suostumuksensa merkiksi. Ja Ainolla ei ollut mitään halua rippikouluun, miksipä hän semmoista olisi halunnut, hän, joka ei koskaan vähintäkään kaivannut "pappien uskontoa", joksi isä sitä nimitti. Sehän olisi ollut vain hengen polkemista, tuumihe tyttö.
Menin kammariin. Toverillani oli siellä jo kampsunsa koossa. Aikoiko hän todella lähteä? Hänen täytyi. Asiat vaativat. Olisi oikeastaan pitänyt lähteä jo eilen. Yön selkäänkö? Yöllä on rauhallisempi ajaa. Jahah, jahah, minä kai vielä jään. Jää sinä vain. Oli se nyt harmin paikka. Noo, mitäs siitä, sanoi hän pakotetun tyynesti. Sama se, kunhan sai otella. Sehän on pääasia.
ELVIRA. Se on ihan sama kelle! Kiitoksia paljon! Stella ei mitenkään jouda tänä iltana tulemaan. Hän odottaa sulhoansa, joka tulee luoksemme joululomaansa viettämään! No sehän tulee oikein hauskaa kun saatte niin toivotun vieraan! Joulu tulee ikäänkuin kaksinkertaiseksi juhlaksi silloin. Milloinka häät vietetään, älkää pahastuko uteliaisuuttani? ELVIRA. Keväällä vasta, pääsiäisen jälkeen.
AINA. Mitäpäs hän muuta niinkään ilahuttavaa voisi kirjoittaa kuin sitä, että hän pääsee vankilasta vapaaksi. ARO. Oikeinpa arvasit. Hän sanoo, ett'ei tämä kirje paljokaan ennen häntä ennätä kotia. Ehkä hän jo saapuu tässä junassa. Eikö lähdettäisi asemalle vastaan? AINA. Taavi tulee kotia! Sehän vasta oli ilosanoma! ARO. Niin eikö ollut?
KAARLO. Se on tietty se ... ja hänen ihanat silmänsä hurmasivat sinut kokonaan sehän luonnollista onkin ja niin päätit sinä korottaa tuon keijukaisen omaksi paroonittareksesi, sukusi suureksi harmiksi. Mutta toisinpa oli kohtalo määrännyt. Eräänä aamuna oli tuo pikku velho kadonnut aivan kuulumattomiin. Kielikellot vakuuttivat hänen joutuneen ryssän reppuun.
Mutta jos niin onnellisesti sattuikin kuin ensimäisenä ja toisena opintovuotena, että tämä opetustoimi sitoi hänet itse yliopistokaupunkiin hän oli näet silloin opettajana erään kapteeni Mesterton'in perheessä Turussa , niin hän tietysti siinäkin tapauksessakin voi yliopistollisia opintoja harjottaa ainoastaan kotiopettajatehtäväinsä lomassa. Ja sehän tietenkin haittasi niiden menestymistä.
Tosin joutui hän usein tovereilleen leluksi ja heitä useammin huvitti kuin muut, vaan sehän oli hänen yksinkertaisuutensa luonnollinen osa, josta ei häntä kukaan kadehtinut. Jotakin viehättävää tapahtuu vasta sitte, kun nuoren miehen elämän näkymöllä haamoittaa nuori nainen. Hyvä seura on jo kaunis asia ja hyvissä seuroissa alkaakin usein moni kaunis asia.
Henrikson. Emma. Ukko raukkani! Minä vedän oman kelloni. Se seisahtui eilen illalla. Lainaa minulle kellonavaintasi. Sehän on aina kukkarossasi. Henrikson. Aivan kernaasti... Kas tässä! Emma. Eikö sinulla ole sitäkään? Henrikson. Mikähän tässä vielä lopuksi tullee? Loviisa. Sinähän aina olet ollut sellainen järjestyksen mies. Henrikson. Nyt minä muistankin... Se on kirjoituspöydälläni. Emma.
Päivän Sana
Muut Etsivät