Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
»Tutki veikkonen ruumiissasi, että leipä lapselle parasta, mikä sinullekin vielä. Työnnä vaan leipää laipiosi rakoon, niin sillä asettuu vielä sinun naimahommasi», tuumaili Pekka pönäkästi. Hän oli näet ennestään huonoissa väleissä Sampan kanssa, niin viitsi sanoa vastenkin. Minä arvelin, etten virka mitään. Vieras, jolla leuka jauhoi kuin mylly, alkoi leivän seasta puplattaa, että
Nyt juuri tuliwat he sille paikalle, jossa mummo aina oli seisonut, kaupankalujansa kaupitellen. "Nyt ei hän ainakaan ole siinä", ajatteliwat molemmat, wuowatessaan eteenpäin. Mutta mitä? Eiköhän totta=maarian tuolta pyryn seasta häämöitä mummon öljylamppu?
Olivatko Männikön kylän oikeat ihmiset oikeassa? Tällä kertaa ei eroittanut taivaallinen Isä heitä toisten seasta, sillä vielä samana iltana alkoi tauti juuri kylän toisesta päästä, hiipi tanhuaa pitkin sinne ja tänne sekä otti monta mukaansa, joka sitä eilen ei arvannut. Niiden joukossa, jotka sormellaan Ojamyllyä osoittivat, oli, tietäähän tuon ilmankin, Kirja-Tiitsu rivissä ensimäinen.
Piikoinensa, poikinensa, Kaikki kansat kuntinensa, Nämät päästöt päästämähän, Nämät jaksot jaksamahan. Nouse luontoni lovesta, Haon alta haltiani, Syntyni syen seasta. Tule Hiisi Hiitolasta, Jumaloista juhkaselkä Kanssani kavehtimahan, Kerälläni keikkumahan, Hiis' on hirveä metsässä, Minä Hiittä hirveämpi, Karhea emäke karhu, Minä kahta karheampi. Ei mua liioin linnat estä, Aidat rautaiset aseta.
Toiset kokivat häntä lohduttaa minkä voivat ja pyysivät, ett'ei hän olisi millänsäkään noin mitättömistä puheista ja parjauksista, sillä jokainen muka hyvin kyllä tiesi miten asiat oikeastaan olivat. "En minä hänen pilkkansa tähden itke, mutta minun on niin paha tahi hyvä mieleni; en minä itsekään oikeen tiedä mitenkä se on", sanoi Elsa itkunsa seasta.
Voi että heidän äänensä on hiljainen kuin aamutuuli, joka vaan ihmisten tunnoissa soipi! Mutta katso! Jo tulee se, joka on viisas kuin käärme ja laupeas kuin kyyhkynen. Jo enkelit iloitsevat. Viisas kuin käärme ja laupeas kuin kyyhkynen. Täältäkö minä sinut löydän, Edvard, keskellä päivää naisten ja pullojen seasta! Kuka sinä olet? Vai niin!
Mari ryöpsähti heti isänsä kaulaan ja hoki itkunsa seasta: "isä, rakas isä! Te olette minulle ja Jaakolle anteeksi antanut, sen tiedän nyt, ja se tekee sydämelleni niin hyvää, voi Herra Jumala kuinka hyvää."
Ohhoh, onpa tää nyt korea aamu paaston aluksi! Mitähän nyt tehdään? Jos menen hakemaan isäntää tuon kansantungoksen seasta, niin he tallaisivat minut mäsäksi jalkainsa alle, eikä paljon surua olisi tästä vanhasta muijasta. Vai juoksenko Katrin perään, joka jo on kadonnut näkymättömiin ja on paljon kepeämpi jalaltaan kuin minä?
"Mikä teitä vaivaa, kun olette noin surullinen? Teillä mahtaa olla joku salainen omantunnon vaiva? Enkö saattaisi mitenkään olla teille lohdutukseksi?" sanoi isäntä vieraan tykö tultuansa. "Oi, ette mitenkään, isäntä kulta", sanoi vieras itkunsa seasta. "Tahtoisitte kai jotain puhua tilastanne kahden kesken? Siihen kyllä saamme tilaa, kun tulette minun perässäni", sanoi isäntä säälivästi. "Oi!
Kauhea on ajatella, millä tavalla minä olen kohdellut hyväntekijääni sinussa on jalo henki, Jaakko", änkytti itkunsa seasta Mauno. Kukaan toisista ei voinut puhua paljon mitään; ainoastaan Mari voi änkyttää: "isä, isä", ja Marin äiti: "sanoinhan minä sen, Mauno, sanoinhan minä sen."
Päivän Sana
Muut Etsivät