Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Ja kotiin tultuansa hän istui kauan aikaa ääneti, silloin tällöin vaan pyyhki kyyneliänsä. Kun Gottfried ja minä sanoimme hyvää yötä hänelle, tarttui hän molemmin käsin meidän kummankin käteen ja lausui: "Olkaat, lapset, uskollisemmat, kuin minä olen ollut; tämä mies saarnaa sitä totuutta, jonka tähden minun puolisoni kuoli. Jumala lähettää hänet teille. Olkaat uskolliset hänelle.
"Tuleehan tämä kysymään muutamia markkoja", sanoimme, "mutta ei se sentään maksane enempää kuin kunnon teatteripiletti, ja onhan tästä juuri yhtä paljon huvia kuin jos istuisi 'Comédie françaisessa', sillä onhan tämä elämän suuri näyttämö". Ja kun me aamupuoleen vihdoinkin olimme kotona, tunsimme vilpitöntä tyytyväisyyttä juhannusaattomme johdosta.
Kuultuamme, että teidän nyt pitää lähteä sotaan ja se tieto levisi ukkosen tulen nopeudella ympäri kaupungin sanoimme näin toinen toisillemme: Nyt lähtevät meidän nuoret ystävämme sotaan, sotaan meidän kaikkien yhteisen äitimme kotimaan edestä. Me naiset emme kelpaa sotureiksi, mutta ehkä tuo ilahuttaisi meidän nuoria ystäviämme, jos menisimme rantaan heitä saattamaan.
Luonnollista tuo on. Halla vei sydämen. Niin kuin jo sanoimme, on peräksyttäin viisi vuotta halla sirppiä ennen Metsämaan pelloille ennättänyt. Se on kovaa! Nyt on kevät ollut ihana ja kesä kaunis. Jo toivovat Metsämaan asukkaat. «Jumala on viimoin hätämme huomannut, kuullut hartaat rukouksemme.
"Ei ollenkaan kummallista! Mitäs minä aina sanoin matkustaessamme yhdessä vuorilla? Me sanoimme niitä suuriksi jopa suunnattomiksi, mutta mailma on niin pieni ettemme helposti pääse toisia tapaamasta. Mailmassa löytyy niin vähän ihmisiä, että lakkaamatta risteilevät toistensa askeleita. Niin, mailma on niin erinomattain pieni, että töin tuskin ihmisestä pääsee.
Mutta mitä tulee siihen, jota vast'ikään sanoit, että filosofit mielellään tahtovat kuolla, niin näyttää se mielettömältä, jos vaan mitä äsken sanoimme on oikein sanottu, että, näet, jumala on se, joka meistä huolen pitää, ja että me olemme hänen omaisuuttansa; sillä että järkevimmät miehet vastohakoisuutetta jättäisivät sen suojeluksen, jonka heille antavat suojelijoista kaikkein parahimmat, itse jumalat, siinä ei ole mitään järkeä.
"Olkoonpa niiksi, vaan minä puolestani en pidä kilpa-ajoja semmoisesta arvosta." "Kuinka niin?" kysyi Mari, vaikka hän, niinkuin jo sanoimme, oli salaisesti samasta mielestä kuin unilukkarikin. "Ensiksi kuluu niihin paljon aikaa," sanoi unilukkari, "niin että ainoastaan joutilaitten käy niihin ryhtyminen. Ja heille se huvi olkoon myönnetty, koska ei heiltä muutakaan hyödyllistä saa odottaa."
Päät toisissansa kiini olivat miehet työskennelleet, toinen toisestaan huolimatta. Mutta kun Matti oli saanut työnsä loppuun ja sarana vähäisen äänsi, kun hän sitä käänsi, käänsi Matti päätänsä katsellakseen, mitä Kalle oli saanut aikaan. Se liikunto oli onneton. Kalle, joka oli polvillaan seisonut, otsa miltei laattiassa kiini, nousi nyt äkkiä, niinkuin jo sanoimme.
Niin kului, kuten jo sanoimme, aikaa vähän ja Kallekin, vaikkei hän syntymisestään saakka ollut koskaan muulloin kiirutta tehnyt, kuin ainoastaan semmoisissa tiloissa, missä korjaamalla luunsa oli luullut voivansa pelastaa selkänsä, rupesi jo tuskastumaan tätä omituista rannalla istumista, kun Matti vihdoin nousi ja sanoi: "Nyt on aika". Kahden lähtivät nyt miehet hiljaan kävelemään hovia kohti.
"Niin, lapseni ... meidän keskemme, se on meidän keskemme ... kun kutsu tuli, sanoimme Miller ja minä, sinne pitää pikku Annetten; Annette poloinen, hän kyllä tarvitsee huvittaa mieltänsä näiden tukalain päiväin perästä... Ja pappa meni hankkimaan jotain uutta näkemäänsä... No, lapseni, älä ole utelias, sinä saat nähdä."
Päivän Sana
Muut Etsivät