United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Milloinka tämä kirje tuli?" kysyi Elsa. "Se tuli toissa päivänä." "Kylläpä kestää, ennen kuin Suomeen saapuu, kun menee aikaa monta kuukautta. Kyllä on poika kaukana", tuumi Elsa. Mummon silmät tulivat kosteiksi Elsan tätä sanoessa. Elsa huokasi syvään ja hänen ajatuksensa risteilivät oudoilla vierailla mailla. Sanat kirjeessä: "Voi sinuas musta Aasia!" ne soivat kummallisesti Elsan sielussa.
Hän oli useat kerrat kertonut, kuinka hihansuut läpättiwät ja kuinka jää=kalkkareet heiluiwat ja kalisiwat mummon noita sanoja sanoessa. "Meidän täytyy hewonen kääntää ympäri ja palata kylään takaisin", sanoin pojalle. Sanatonna teimme sen, sitte nostimme mummon ja kontin rekeen ja peitimme molemmat. Nyt otimme mummon toisen kerran rekeemme, mutta mummon asema oli nyt toisenlainen kuin silloin.
Seuraavana aamuna, kun he tulivat ruokasaliin kahville, tutki Johannes hyväähuomenta sanoessa Henrikin silmistä oliko tämä mitään kuullut, ja jäi nähtävästi siihen uskoon, että kaikki oli siltä puolelta hyvin. Tämän jälkeen hän kuiskutteli jotain mamman kanssa, ja heidän mielialassaan ei koko sinä päivänä saattanut huomata mitään erilaista verraten eiliseen.
Kuuluu selvästi, että Jussi V:llä tätä sanoessa hampaat natisevat, joten pelkkä ajatuskin sellaisesta mahdollisuudesta on saanut hänet hengessään julmistumaan. Seuraavana perjantaina kylvystä palattuamme kutsuu V. minut telefooniin.
Hyppäsi istuiltaan, rupesi kävelemään ja ääneensä hyräilemään, ja sama Johanneksen luota tuotu ilo oli täydellisesti palannut, vieläpä saanut ikäänkuin perustan ja pohjan. Hän vietti koko tämänkin päivän lääkäriystävänsä seurassa, ja hyvästiä sanoessa he ottivat toisiltaan lupauksen, että Helsingissä rupeavat usein käymään toistensa luona.
Ja juuri tällä hetkellä, kun olen lapseni kadottanut, enkä ainoastaan lasta, vaan minun täytyy sanoa se teille olen ikuisiksi kadottanut sen naisen kunnioituksen, jota paitsi Hanneksen rinta kuorsahti näitä sanoja sanoessa vastoin hänen tahtoansa ja koko hänen ruumiinsa hytkähti niin ettei hän voinut lopettaa lausettaan.
"Hellyttäköön kaikkivaltias Jumala sydämenne, ankara herra", huokasi tämä hengen mies. "Puhu, vai eikö kielesi osaakaan muuta kun sähistä?" ärjyi vihastunut. "Sano, onko äitisikin se?" Hänen näitä viimeisiä sanoja sanoessa vapisi toki hänenkin äänensä. "Oi Jumalani!" puhkesi tyttö sanomaan: "olen sekä isätön että äiditön. Veljenikin varmaan on jo kuollut.
Kun Mikko vihdoin toipui, menivät molemmat sisaret Katrin luo ja antoivat hänelle kumpikin kätensä vanhemman sanoessa: "Anna meille anteeksi, että olemme sinua pahoin kohdelleet!" "Mielelläni", vastasi Katri iloisesti; "en minä milloinkaan ole ollut pahoillani teille".
Niin rikas kuin hän on, eikä sen enemmin ole arvo-sairas!" Marin viimeistä sanaa sanoessa astui sisään vanhanlainen mies läpi märkänä sateesta, hän puisteli vettä vaatteistansa ja istahti penkille. Mies oli vähän matkan päässä Sampiahon talosta asuva mäkitupalainen Lauri Tahvanainen. "Mitäs Laurille kuuluu?" kysyi Olli. "Kiitoksia kysymästänne!
*Kaisa*. Ei siinä kyllä, sanon minä, että prinssi syntyi ja että kuningatar kuoli, vaan lisäksi vielä tapahtui ... ei, minua oikein värisyttää sitä sanoessa... *Matti*. Puhu vain suusi puhtaaksi. Vai niin, onko kuningaskin käynyt kaiken maailman tietä? No, tottapa saamme toisen kuninkaan. *Kaisa*. Ei, se on vieläkin pahempaa.