Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Kuules eukko, kuin nyt laulan, Kuules akka, kuin sanelen: Tuo nyt jälle rätsinäni, Palahuta paitavaate, Työnnä pois punaiset langat, Siirrytä sinikeräset On jo virttä neuomatta, Saamatta sanoja kyllin; Kyllä huoli virttä tuopi, Mure virttä muistuttavi, Kaiho kantavi sanoja, Mielalani arveloita. Erotus jauhinkivillä.
"Mitäs puhut Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja, Isäni ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt; Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa!" "Sis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja. Isäsi ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt, Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa; Ellen elkesi sanelen." "Sano kaikki, minkä tieät!" "Kussas kolme poikalastas?
Pane kaksi sormea tämän ristinkuvan päälle ja lue perässäni se vala, jonka sinulle sanelen: minä vannon tämän ristin päällä ja kaikkein pyhimyksien nimessä täyttäväni sen lupauksen, minkä nyt olen tehnyt pyhän neitsyen kuvan edessä! Ja jos koskaan tämän valani rikon tulkoon siitä kirous minun ja minun jälkeentulevaisteni päälle aina seitsemänteen polveen.
Kuules kun mie sanelen, Talonpoika taitavainen:
Sano sinä nyt, mitä sinulla on." "Jos minä sanoisin, mitä minulla on sanottavana sinusta, niin pitäisi minun sanella sinulle koko elämäni." "Sanele." Minä sanelen ne sinulle, aina iltaisin päivän työn päätyttyä, kaikki, näin kuin tässä. Minä tuon sinulle kaikki, mitä minulla on ollut siihenastista itseäni ja onneani kaikki nämä kukkaset keväiseltä niityltä. Sinä sanot: Tuo vielä, tuo vielä!
Hoi velinen veitoseni, Suullinen sanalliseni, Kieli-kasvin-kumpalini, Kuulestamma, kun sanelen: Harvoin on hanhet suutasuksen, Sisarukset silmätysten, Harvoin veiot vieretysten, Emon lapset laiatusten, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.
Hoi velinen veitoseni, Kaunis kasvinkumppalini, Kuule'pas, kuin sanelen, Kielen kurjan kuikuttelen: Mikä lienehe minulle, Kuka kurjan kannetulle, Iskennä tämän ikävän, Tämän huolen hoivannunna, Tämän kaihon kantanunna, Murehen mukaellunna! Ei ne muut muretta tunne, Kanna kaihoista syäntä, Niinkun mie katala kanto Kannan mustoa muretta, Syäntä syennäöistä, Huolta hiilenkarvallista.
Ota paperia ja kirjoita, mitä sanelen. Sitten saat antaa sen kiertää ympäri sekä tässä seurakunnassa, että myös Tukholmassa ... mieluimmin tahtoisin, että se luettaisiin julkisesti..."
Hänpä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja lateli: "Kukko lauloi kullallensa, kanan lapsi kaunollensa, varis lauloi vaahtokuulla, kevätkuulla keikutteli. Minun lauloa pitäisi, heiän olla laulamatta: heill' on kultansa kotona, aina luona armahansa; minä kullatoin, ko'itoin, ajan kaiken armahatoin. "Kuules, sisko, kuin sanelen!
"Minä kiitän teitä tulostanne," lausui hän, "ja pyytäisin teiltä viimeistä rakkauden työtä, tahtoisitteko kirjoittaa, mitä minä sanelen?" "Aivan mielelläni, hyvä rouva, mutta kun kysymys on jälkisäätöksestä, niin tahdon muistuttaa, ett'ei se laillisitta todistajitta ole laillinen " "Minä tiedän sen," keskeytti sairas häntä... "Mutta niiden hankkimiseen ei ole aikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät