Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Selittäkää, mylord, jatkoi vanki arvokkaasti, sillä minä kyllä kuulen teidän sananne, vaan minä en käsitä niitä? Teillä ei siis ole kai mitään uskontoa laisinkaan, ja se minua enemmän miellyttää, virkkoi lord Winter, hymyillen ivallisesti. Varmaankin olisi se enemmän teidän periaatteidenne mukaista, vastasi mylady kylmästi. Oh, minun täytyy tunnustaa, että se on minulle vallan yhdentekevää.
"Minä tahdoin vaan ilmoittaa teille", sanoi hän, "että, ansainnut kun olen toverieni luottamuksen, en voi jakaa muuten, kuin puhtaalla rahalla. Puolestani olen kyllä vakuutettu, että sananne on tarpeeksi, mutta pelin ja laskujen järjestystä varten, pyydän teitä panemaan rahat kortille."
DARNLEY. Olkoot vaan tyhjiä kuin unelmat, ne kuitenkin aina takaisin tulevat ... olkoonpa että luulevaisuuteni on pohjaa vailla, kuin lintu lennossaan, se on kuitenkin nyt mun olemukseni, ja sentähden täytyy teidän osoittaa minulle sitä hellyyttä, että kunnioitatte sitä. KUNINGATAR. Ja lähettää Rizzio pois? Ei koskaan! DARNLEY. Onko tämä viimeinen sananne? KUNINGATAR. Mun viimeinen.
Ja minä, minä, hän puhui rintaansa lyöden, minä tahdon, että se sydämen kolkka, joka vielä on minun omani, että se tulee oikein käytetyksi. Herra Rikberg, tässä on käteni, te olette luvannut minua auttaa, pitäkää myöskin sananne! Rikberg tarttui hänen käteensä. Sen teen, hyvä rouva, hän vastasi. Ei kukaan saa tietää, että olin huoneessanne. Teille ilmaisen, että tulin tänne uteliaisuudesta.
Sep' ihme, ettei häntä kenkään muista. BRUTUS. Metellus hyvä, lähde hänen luokseen; Mua lempii hän ja syystäkin; sa hänet Vaan tänne laita, kyllä häntä höylään. CASSIUS. Meit' aamu yllättää; hyvästi, Brutus! Pois, veikot; muistakaatte sananne, Ja kelpo roomalaisin' ilmaantukaa.
»Hiljaa pojat!» kehotti Elias. »Katsokaa, kuka tuolla tulee!» Ja hän viittasi Armfeltiin päin, joka nyt juuri lähestyi. Kenraali oli kuullut Eliaksen puheen ja kysyi: »Kelle te puhuitte? Voitteko taata, että ne sananne olivat tarpeen?» »Hallitus on kansan peili, ja missä se särkyy, siellä särkyy kaikki muukin. Tässä puheltiin kavalluksesta.» Armfelt löi otsaansa. »Kavalluksestako?
Nähdä kaikki saa, ett' ikivoiman lemmelle voi antaa, mi tahratonna, loistavana kantaa sen pitkin arkitietä avaraa. Ma eilen näytin aatteen valkean, se vuorilla kuin vainon tuli paloi; värjyitte, pelkoa se Teihin valoi; nyt naisen oikeen maalin osoitan! Sananne pidätte; on auki syli pohjattomuuden, hypätkää nyt yli! tuskin kuuluvasti. Jos suistumme ! riemuiten.
RODRIGO. Olen, maarin, jo kuullut liiaksikin; sillä teidän sananne ja työnne eivät ole keskenään sukua. JAGO. Te soimaatte minua sangen syyttömästi. RODRIGO. Se on kirkasta totuutta. Olen kaiken omaisuuteni tuhlannut. Niistä kalleista kivistä, jotka multa saitte, Desdemonalle annettaviksi, olisi jo puolet voineet nunnankin pettää.
Eihän ole muuta pelastusta. Kun kerron hänelle, mitä nyt tiedän Niin olette pelastettu? Niin juuri. Nils Lykke puhuu hyväkseni. Uskokaa, se on viimeinen keino. Viimeinen keino? Olette oikeassa, viimeistä täytyy aina vielä koettaa. Uskokaa minua, ette koskaan kadu tekoanne. Jumala suokoon, että sananne olisi totta! Ymmärsittekö, mitä hän tarkoitti? Se kurja!
Monta pitkää, tuskaloista tuntia olette te minua täällä vankina pitäneet ja kiusanneet minua kunniattomilla tarjouksillanne, jotka yhtä paljon haavoittavat minun sydäntäni kuin ylpeyttänikin. Näettehän sen jo, että teidän sananne ovat turhat! Antakaa siis minun mennä taikka minä, totta Jumala, surmaan itseni, ja te olette minun murhaajani!" "Minä en sinua päästä etkä sinä itseäsi surmaa, Gudula.
Päivän Sana
Muut Etsivät