Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
LAERTES. Nöyrimmät jäähyväiset, isä hyvä! POLONIUS. Jo aika rientää; mene, seuras vartoo. LAERTES. Ophelia, hyvästi! ja muista tarkoin Mun sanani. OPHELIA. Ne muistohoni olen Ma sulkenut; sun hallussas on avain. LAERTES. Hyvästi! POLONIUS. Ophelia, hän mitä sanoi sulle? OPHELIA. Luvalla lausuin, sanan Hamletista. POLONIUS. Haa! Sepä oivaa!
Aivan oikein, me pikkukapitalistit etsimme voittoa, jonka trustit uhkaavat meiltä riistää. Totta on, että haluamme hajoittaa trustit, jotta saisimme pitää voittomme. Ja miksi emme voisi sitä tehdä? Miksi emme? Minä tahdon tietää.» »Ahaa, me alamme tulla asian ydinkohtaan», lausui Ernest tyytyväinen ilme kasvoillaan. »Minä sanon teille, miksi ette, vaikka sanani lienevätkin katkeria.
Sinä lupasit hänelle... Ruveta hänen vaimokseen. Niin, isä hyvä. Sen lupasin hänelle. Ja minä aion pitää sanani. 32. PETOJEN KESYTT
Lausuin puheeni semmoisella yhtyvällä voimalla, että omat sanani minua kummastuttivat ja innostuttivat. Ajatus oli puheessani jyrkkä ja osoitti minun kuuluvan radikaaleistakin radikaalisimpiin. Tunsin selvästi, että minäkin tempasin kuulijat mukaani ja että he vaan odottivat tilaisuutta räjähtää kestäviin hyvä-huutoihin minulle. Ei kuitenkaan kaikki.
»David Balfour», vastasin ja arvelin, että noin hienosti puettu mies tietysti piti ylhäisistä ihmisistä, lisäsin ensi kerran: »of Shaws». Hänelle ei edes pälkähtänyt päähän epäillä minua, vaikka ylämaalainen on tottunut näkemään ylhäiset miehet mahtavassa asemassa; mutta hänellä itsellään kun ei ollut maatiloja, loukkasivat sanani hänen lapsellista turhamielisyyttään.
Tuo sairas nuorukainen on koko goottien kansasta ainoa, joka, jollei perinpohjin tunne sieluani, kuitenkin aavistaa puuhani. En tiedä, pelkääkö vai vihaako hän minua enemmän. Se olisi minulle aivan yhdentekevää, jollei hän työskentelisi puuhiani vastaan hyvin johdonmukaisesti ja menestyksellisesti. Hänen sanansa vaikuttavat tietysti suuressa määrässä äitiin. Useinkin enemmän kuin minun sanani.
Nytpä ei kaurani karise, Eikä heinäni heläjä, Rukihini ei rutaja; Niin tuonko tupahan virret, Saan sanani lämpimähän, Istume ilokivelle, Luome leikkikalliolle, Ilovirret vieressäni, Saatavillani sanaset. Ei sanat sanoihin puutu. Kyll' on maata kyntäjällä, Ahoja ajelijalla, Kangasta kävelijällä, Vettä viljoin soutajalla, Viel' on virttä laulajalla, Runoja rupeajalla.
Jos sanani tänään ovat solvaisseet tai loukanneet teitä, niin pyydän minä sydämestäni anteeksi ja toivon, että aika haihduttaa ne teidän muistostanne.
Otatkos kuninkaan metsästäjäksi ja annatko omine aseineni torjua vieraat? Vouti mietti hetkisen, käveli edestakaisin lattialla, pysähtyi, kuuli naisten toisessa tuvassa helein äänin ilakoivan, Annikki lauloi ja muut tytöt säestivät. Siellä oli piirikarkelo jo karhujen ympärillä käymässä. Siitä hinnasta saat iki-omaksesi! Olkoon menneeksi! Kättä lyödenkö luvannet? Tuoss' on valan veroinen sanani!
Vaikka minä tietäisinkin, että minun tämän päivän työni ja sanani huomenna olisi unohdettu, niin minun sittenkin pitäisi huutaa kaikin voimin, tehdä työtä, niin kauvan kuin jaksaisin kättäni liikuttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät