Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Häikäisevä valkeus tulvi sädehtien hänen sieluunsa, hänen sydämensä aukeni auringolle kuin puhkeava, ihana kukkanen ja kaikki hänen surunsa ja murheensa haihtuivat. »Kas niin», sanoi ukko Swart, »nyt me olemme Berlinissä ja me jäämme tänne huomiseksi, mutta tänä iltana tahdon minä kirjoittaa eukolleni kirjeen. Sen olen minä luvannut hänelle, enkä minä vielä koskaan ole syönyt sanaani.
Minä tahdoin huomauttaa häntä siitä, että naisen velvollisuus on ei kieltää niin onnettoman ihmisen kainoa rukousta kuin minun, että minä en pyydä enempää kuin sanomaan minulle kaksi myötätuntoista, ystävällistä sanaa, eikä ajamaan minua ensiaskeleella pois, uskomaan sanaani, kuulemaan mitä minulla olisi sanottavaa, nauramaan minulle, jos niin mieli tekisi, lohduttamaan minua, lahjoittamaan minulle pari sanaa, ainoastaan pari sanaa, sitten en tahtoisi puolestani enään koskaan kohdata häntä!... Mutta te nauratte!... Muutoin, puhunhan minä tätäkin tarkoitusta varten."
"Kuka tietää, mitä voisi tapahtua meidän ja kylän välillä", arveli impi tarkotellen. Taavi punastui harmista. "Enkö minä antanut sanaani, etten minä menetä hiuskarvaakaan elukkainne selästä?" hän kysyi. "No mitä te sitten teette ruudilla siirtokunnan tällä puolella?" impi kysyi kiusottavan itsepäisenä.
»En, vaikka antaisitte koko metsän täynnä otuksia en, vaikka antaisitte tuhannen nautaa», vastaili rosvo. »En, vaikka antaisitte kaikki ne maat, joita joku Diarmidin poika ikinä on hallinnut, en sittenkään rikkoisi sanaani, jonka annoin tuolle rautapaita-miehelle!»
Vaimost' en ma tiedä; En ole koskaan väärää valaa tehnyt; Omaani tuskin pyytänyt; en koskaan Sanaani syönyt; perkelett' en antais Suvulleen ilmi; totuus mulle rakkaamp' On henkeäni: ensi valheen' oli Tuo itse päälleni. Mit' olen, kaikki Sun omaas on ja kurjan isänmaan; Jo ennen tuloasi Siward-vanhus On valmis miehin kymmentuhansin Ryntäämään sinne. Häntä seuratkaamme!
Hilja tuijotti häneen hetkisen kädet suonenvetoisesti puristettuina rintaan, sitte syöksähti esiin tuo kysymys, joka niin kauan oli poltellut hänen haavoitettua sydäntään: Knuut, Knuut, sinä et enää minua rakasta, minä näen, että välimme on loppunut? Knuut huudahti kiihkeästi: Minä en koskaan ole ajatellut rikkoa sanaani, Hilja, sen vannon.
»Nään kyllä», virkoin, »pyhä soihtu, rakkaus näiss' että kartanoissa riittää vapaa jo totteluhun ikikaitselmuksen. Mut se on ymmärtää mun työläs, kuinka sa yksin juuri kumppaneistas tähän tekohon ennen muita määrättihin.» Sanaani viimeiseen en päässyt vielä, kun valo kiertäin keskipistettänsä, nopean myllynkiven lailla pyöri.
»Eikä myöskään hänen pojastansa, että hän on kunniaton, huikentelevainen sanansa syöjä», vastasi Mikki vakavasti ja jatkoi vielä: »Joka väärin tekee, sen on aina paras sanaansa katua, vaan jos minä sanaani katuisin, silloin vasta väärin tekisin.» Sitte hän otti taskustansa kukkaron käteensä sanoen: »Tässä on rahat, jotka annoitte minulle kesän kalansaaliista.»
Päivän Sana
Muut Etsivät