Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aika kuluu kuin siivillä. Ja jouluksi minun täytyy olla välttämättömästi kotona. Tuo sana lennähytti erään aatteen Johanneksen aivojen läpi. Jouluksi! hän toisti itsekseen hajamielisesti. Niin, jouluksi, sanoi Muttila. Aiotko sinäkin ehkä kotiin? Minä? Johannes säpsähti. Mitä hän tiesi vielä joulustaan? Viettäisikö hän sen siellä tai täällä? Yksin vai...?
Kummallinen kiusaus valtasi hänet. Eikö haavoittunut tuolla sisällä juur'ikään ollut luvannut hänelle, että jos hän saisi sormuksen, hän naittaisi hänet hänen puolisolleen? Jos hän nyt antaisi sairaalle tuon salatun aarteen, silloin hänellä olisi poikapuolensa oma sana takeena siitä, että hän saisi takaisin kaikki oikeutensa ja voisi palata puolisonsa luo.
Apostoli, joka taitaa teille saarnata yhtä ja toista hyvin terveellistä ja sydämmeen painettavaa muistutusta lähteissänne elämän petolliselle merelle. Hyvä! RACHEL. Niin, setäni; »puhdas on hyvä», sanoo sananlasku. VARRO. Aivan niin, mun Rachelini. Kuinka lausuu myöskin eräs toinen viisauden sana? Hyvä nuorukaiselle saada »riehua ulos». Oikein!
Sen sanan pelkkä helähdyskin on jo hurmovaa, Sydämmet sytyttää se ja mielet valloittaa: Sisimmän henkemme se kieltä puhuu. Sen sanan kautta täällä on tehty kaikki työ, Ja korpimaat on viljamaiksi saatu, Sen sanan kautta päiväks on tehty Pohjan yö, Ja onni voitettu ja elo taattu; Se sana vuoren muuttaa ja siirtää kallion, Ihanaks keitahaksi se luopi aavikon, Ja Pohjan jäilläkin sen hehku palaa.
Tämä nyt olkoon sanottuna kotitarkasta yleensä, mutta nyt vielä muutama sana hänestä, joka everstin perheessä tulee muutamissa kohden tuollaisen henkilön osaa näyttämään.
Olen niistä kyllä poiskin pyyhkinyt muutamia varsinkin uudissanoja, jos tunsin vähemmin onnistuneeksi, kuin joku toisin tavoin tehty sana taikka omassa tiedossani löytyvä vanhakin, joka tavallisesti pääsi entisen siaan. Mutta ovatkos tahrastaa, li'astaa eläviä sanoja ja onkos niiden tapaisia paljonkin liikkeellä ja käytöksessä?
"Missä asiassa te vaaditte apuani?" kysyi vapiseva tyttö. "Enhän voi saattaa takaisin, mitä olette menettäneet, enkä myös olla puhumatta ilmi rikostanne". "Sinä voit olla puhumatta, Katri, siitä, mitä tuossa viidakossa olet kuullut ja nähnyt. En vaadi muuta kuin lyhyt-aikuista unohtamista sinulta, jonka sana tulee uskotuksi jos sanot asian olleen niin tai näin.
Jos siinä ei olisi ollut mitään syrjätarkoitusta, niin olisihan hän sanonut »Vaarala on minun», mutta se »meidän» sana tuntui somalta, että mieli tuntui ylenevän aivan väkistenkin. Kauppias Frants puhui aina vähän. Niinpä hän nytkin ennen ajatteli ennenkuin puhui.
Joka sana tuntui minusta kuin tikarin pistos ja täytti minut palavalla kostonhalulla innokasta syyttäjää vastaan; ja kuitenkin täytyi minun, kädet nyrkissä, kyyneleitä vuotavin silmin pysyä piilopaikassani. Niin, minä olin melkein kuolla häpeästä.
Sepä kaunista, sanoi Nehljudof asianajajalle. Nainen, jota he pitävät seitsemän kuukautta yksinäiskopissa, näyttäytyy kokonaan syyttömäksi, ja hänen vapauttamisekseen ei ole tarvinnut kuin sanoa yksi ainoa sana. Ainahan se on niin. No olettehan kaikessa tapauksessa saavuttanut tarkoituksenne. Niin, mutta tämä menestys katkeroittaa minua. Mitä siellä siis voikaan tapahtua?