Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Minä olen monta kertaa purjehtinut 'tuulisen niemen' ohitse, ja kun ensi kerta menin sen ohi, kävi samallainen tuuli kuin nyt viime kerralla kun palasin Liverpool'iin Etelä-Amerikasta. Oli, niinkuin jo sanoin teille, nuori ystäväni, hirmuinen myrsky. Täydellinen myrsky! Ei vaan tavallinen tuuli, ei ainoastaan huono ilma, vaan kävi lauhkea tuuli!
Kuten tästä näkyy koettivat romanttikot yhä lukea Mériméen leiriinsä. Omituisinta asiassa on se, että klassikoilla oli samallainen taipumus pitää häntä kuuluvana heidän joukkoonsa.
"Tunnetteko tuota kohteliasta miestä, joka kantoi myttyni?" kysyi sitten tuo nuori keikari eräältä, joka oli nähnyt tapauksen. "Tunnen kyllä. Hän on tuomari Marschall, Yhdysvaltain ylituomari." "Miksi otti hän kantaakseen minun myttyni?" "Kaiketi saadaksensa teitä ymmärtämään, ettette ole liian hyvä auttamaan itseänne." Jotenkin samallainen kertomus on meillä suuresta Elias Lönnrotistamme.
Ottakaa kaksi ruumiin-rakennuksensa puolesta samankaltaista kahdenkymmenenviiden vuotiasta miestä; pankaa toinen asumaan Londoniin viettämään säännöllistä klubi-elämää; lähettäkää toinen johonkin seutuun maalla, jota muka sanotaan 'terveelliseksi. Katselkaa näitä miehiä, kun ovat päässeet neljänkymmenenviiden vuotiaiksi. Londonilainen on muodoltaan samallainen kuin ennen, maalaisella on vatsa.
Ja ihan samallainen ajatus syntyi hänessä, kuin hänen poikana pidellessä rakasta esinettä veden päällä: ei muuta kuin vähän painaa sormella tuota liipasinta, niin on kaikki lopussa. Sormi ei painanut. Ja hän tunsi kuinka hänen sydämmensä kouristui, sillä hän oli juuri painamaisillaan, osoittaakseen itselleen että asia todella riippui vaan hänestä itsestään. Sen jälkeen hän pelkäsi revolveria.
Luo vanhan Stoolin läksin niin. Häll' oli paikka entinen ja työkin samallainen. Vastaani lensi ovellen jo katse nurjamainen; olipa, kuin ois kysynyt: Vai yökskään ei saa rauhaa nyt? Mut muuttuneena tulin ma, miel' oli toisenlainen: "Luin Suomen viime sodasta, olenhan Suomalainen. Mua lisää kuulla haluttais, kentiesi teiltä sitä sais?" Näin lausuin.
Theodorilla on teoriassa samallainen uskonlaki, mutta se menehtyy niin syvään tämänaikaisten surkeuksien viheliäisyyteen, että hänellä on siitä vähän hyötyä. "Niin," sanoi hän eräänä iltana, "me käymme turmiotamme kohti. Jenny neiti, saanko luvan pyytää teiltä palasen sokeria teeni sekaan?"
"Minnekkäs matka pitää, jos saa luvan kysyä?" kysähti tämä, joka lörpötteli yhtä mielellään kuin suinkin kaarne. Kaarne nyt selittämään koko matkansa aikomusta. "Mieletön on sinun matkasi", sanoi tämän kuultuansa vares, "tottele minua ja käännä pois kotiin. Sillä tiedä, kukaan ei tahdo kuulla tämmöistä ikävää sanomaa. Aivan samallainen onnettoman tiedon antaminen se minullekin tuhon toi.
Niin, sellainen on virta, ja samallainen on, Aino neiti, myöskin ihmiselämä. Se alkaa ensin tuolla ylhäällä avaruudessa, satumaailmassa, sitten herää ihmisessä suurempia ajatuksia, jostain ennen tuntemattomasta, ja hän haluaa ulos, yhä vaan ulos.
"Se sanoo, että olen rakastunut kumpaankin, aivan kuin sinäkin." "Entäs järkesi?" "Järkeni ... järkeni ... sanoo samaa. Sinun laitasi kai on päin vastoin?" "Mitä tarkoitat?" "Sitä, että ensin sanoo järkesi ja sitten tuntosi aivan samaa." "Totta kyllä." "Siltä puolen siis asia selvänä. Mutta nyt on kysymys, kelle kenenkin luonne paremmin sopii. Sinä olet hidas flegma." "Ja Laura on samallainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät