Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
»Hän on kuollut», jatkoi mies, »epäilemättä, ja sentähden sinä olet siis tullut oveani jyskyttämään.» Taaskin äänettömyys, mutta sitten hän lopetti päättäväisesti: »No niin, ukkoseni, minä päästän sinut sisään.» Sen sanottuaan hän hävisi ikkunasta. Tutustun setääni. Hetken perästä kuulin jonkun koluuttelevan salpoja ja ovi avattiin hyvin varovasti ja suljettiin taas heti kun olin päässyt sisään.
Monesta kohdin vilahtaa näkyviin luonnostaan iloinen luonne; mutta on selvää, että laulaja, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, on sen purkauksille pannut lujia salpoja. Lukiessa vakavia laulujakin saa usein vaikutelman niiden pakonalaisuudesta.
Bonacieux ei ummistanut silmäänsä, ei sen vuoksi, että vankihuone olisi ollut kovin kehno, vaan hänen levottomuutensa oli liian suuri. Hän istui koko yön rahillansa, vavahtaen vähimmästäkin risauksesta; ja kun päivän ensi säteet pilkistivät kammioon, näytti aamurusko hänestä haudan väriseltä. Yht'äkkiä kuuli hän salpoja vedettävän auki ja hän teki hirveän hyppäyksen.
Sen viidestä aukosta olivat ainoastaan katto-ikkuna ja molemmat ovet siksi suuria että mies mahtui siitä. Ovet saattoi sitäpaitsi vahvasti sulkea. Ne olivat jykevästä tammesta tehdyt ja uurroksissa kulkevat sekä varustetut haoilla, joilla ne tarpeen mukaan voi pitää kiinni tahi aukinaisina. Toinen niistä oli jo suljettu ja minä vahvistelin vielä sen salpoja.
Jos huomaan salpoja milloin, paratiisini vankilaks' vaihettuu ja helvetiksi silloin. ER
Sprengtporten olisi mieluimmin kurittanut Segebadenia korvapuustilla, mutta hän vielä hillitsi itsensä ja lausui niin tyynesti kuin mahdollista: Rauha voisi tätä nykyä paraiten päästää Ruotsin Venäjän vasalliudesta, mutta Hattujen salaiset välittelyt Venäjän vihollisen, Turkin kanssa olivat ilmeisessä ristiriidassa heidän rauhanvakuutustensa kanssa, eikä siis ihme, että kreivi Bestusheff pani salpoja heidän kavaluudelleen.
Siitä vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, kourin koitteli ovia, salpoja sanan väellä: ei ovet käsin avau, salvat ei sanoista huoli. Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Akka mies asehitoinna, konna kirves-kuokatoinna." Kohta lähtevi kotia, alla päin, pahoilla mielin, kun ei vielä kuuta saanut eikä päiveä tavannut. Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen!
Saan kutsun vapauteen. VANGINVARTIJA. Minä silloin menen hirteen. POSTHUMUS. Olet silloin vapaampi kuin vanginvartija; kuolleille ei ole salpoja. VANGINVARTIJA. Jos tulisi naida hirsipuu ja siittää pikku vipupuita, niin ei ole siihen toimeen sen kärkkäämpää kuin tuo.
Siitä vanha Väinämöinen kävi kuuta katsomahan, päiveä kerittämähän kirjarinnasta kivestä, vuoresta teräksisestä, rautaisesta kalliosta. Astui tietä pikkuruisen, kulki matkoa vähäisen, niin näki vihannan saaren. Saarell' on komea koivu, koivun alla paasi paksu, alla paaen kallioinen, yheksin ovia eessä, saoin salpoja ovilla. Keksi piirtämän kivessä, valeviivan kalliossa.
Tuskin monesti kopautuksia se kuulikaan, jolle ne olivat aiotut. Viimein kyllästyi Malinen siihen ryntäysten tekoon ja laittoi porstuan oviin sellaiset salvat, että niistä ei tullut omin lupinsa. Nyt oli vain huolena, etteivät muut heittäneet auki salpoja. Oman seudun poikia hän eniten vihasi, ne eivät saaneet sanaa vaihtaa Anna Liisan kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät