United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Työnteko verkastui, kuten ainakin ylenmääräisten ponnistusten jälkeen. Eihän nyt enään mitään kiirettä ollut. Jouduttiinpa kuitenkin hyvästi. Aurinko paistoi vielä pitkien puiden latvain yläpuolella, kun Takamaan niityllä olivat jo heinät korjuussa. Mitäs nyt, herastuomari, langonheiniä ei saatukaan, virkkoi Salmelan isäntä leikillisesti. Ei saatu, ei saatu, myönsi herastuomari.
Rannalla seisoi herastuomari ja Salmelan isäntä sekä muutamia muita miehiä katselemassa. Kun vene oli kauimpana rannasta, puhelivat Samu ja Taneli jotakin salaperäistä hiljaisesti ja vilkkaasti keskenänsä, mutta kun vene lähestyi rantaa, alkoivat he äänekkäämmin puhua, tietysti aivan toisia asioita.
No, isäntä on toki vieraan väärti, sanotaan sananlaskussa, tule pois, Antti isäntä, viereeni, kutsui herastuomari. Niin, yhdessähän me mylväsimme ladossakin heiniä painelemassa, syömmekin nyt rinnakkain, vastasi Salmelan isäntä. Hetvi ei ruvennut ruualle, hän autteli emäntää ruokien lisäilemisessä ja järjestämisessä.
Mutta sitä rauhallisemmin he saivat ajatuksia vaihtaa. Salmela enimmiten puhui, Hanna kuunteli. Ja yhä suuremmaksi hänen ihastuksensa kasvoi, sillä Salmela oli niin erinomaisen viisas hänen mielestään ja otti kaikki asiat niin ylevältä kannalta. Ennenkuin he Toivolaan tulivat, oli Hanna vakuutettu siitä, ettei Salmelan vertaista ollut koko heidän paikkakunnallaan.
Kun tyttö oli menemäisillään muiden luoksi työhön, sanoi Salmelan isäntä: Hilma, sano isällesi kotiin mentyäsi, että tämän vuotiset veropäivät ovat suoritetut. Voi voi, isäntä, enhän minä maksua huoli, voi voi, johan minua syystä pilkattaisiin ... älkää puhuko toki sellaista, isäntä! tuskaili Hilma. No no, lapseni, en puhu enään mitään siitä, virkkoi isäntä.
"Kas tuota", sanoi Antti istuessaan tupansa nurkassa rakas piippunysä käsissään, "talollisen poika ei kelvannut, vaan torppari se hänelle kelpasi." "Torppari on kelpo mies", sanoi Anna. "Niin on, ja Miina on viisas tyttö, Lintulan talo ränstyy minkä ennättää, mutta Salmelan torppa vaurastuu niin, että sitä ilokseen katselee."
Kuultuaan isänsä olleen Salmelan isännän kanssa heiniä painelemassa, kysyi hän: Oliko siellä ladossa hauskaa ja hupaista? Oikein hauskaa, oikein hupaista, vastasi Antti Salminen ja nykäsi kyynärpäillänsä herastuomaria. Hauskaahan siellä oli, mutta kovin äkisti se hauskuus katkesi, virkkoi herastuomari. Kuinka niin, sanokaa, tiedusti Hetvi.
Ei ollut kuin viikko lukukauden loppuun, silloin oli Salmelan matkustaminen pois, juuri tällä samalla laivalla. Tätä he molemmat ajattelivat siinä kun äänettöminä kulkivat rinnakkain kadunvierustaa pitkin. Usein he viime aikoina olivatkin puhumattomina toisten seurassa, mutta äänettömyys heidän välillään oli täynnä sisältöä, tuota sielujen sanatonta yhdyselämää.
Oletko vielä täällä, sinä Eeva ? Neiti! Neiti Salmela. HURMERINTA. Minä en nyt puhu Hillerin kanssa! HILLERI. Mutta minä puhun neiti Salmelan puolesta, sillä minun suuni on halpasempi. Ahaa! Nyt minä tiedän mikä sinä olet! Musta piru! HILLERI. Minä olen se profeetta sohvan takaa, joka kieltäysin juomasta herran esittämää veljenmaljaa.
Ruusuisen hohteen luopi ilta-aurinko Pielisen rauhallisille, välkkyville ulapoille, joiden välillä, sinisillä vesillä, rusoreunaiset pilven hattarat näyttävät hiljaa edestakaisin häilyvän. Yli selän, Ritoniemestä Salmelan herttaisille rannoille asti, kulkee rasvatyyni juova, ja sorsa, hiljaa kaislikon rinnassa lillien, narahtelee harvakseen.