United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kihlauksen kertoi hän myös juurta jaksain ja jatkoksi mainitsi monta monituista perheen salaisuutta, jotka hän näytti tietävän tarkemmin kuin almanakka kuun nousemisen ja laskemisen kesäkuukausina, jolloin kirkkaat yöt himmentävät sen valon. Ei, minulla on jo kiire, lausui hän vihdoin. Hyvästi! Vaan kiire alkoi minullakin olla.
"Todellakin kihara-villaisen peltopyykoiran! Mortimer parka ei koskaan saa nähdä lemmikkiään. En voi huomata, että täältä löytäisimme yhtään salaisuutta, jota emme jo olisi saaneet selville. Hän saattoi tosin kätkeä koiran, mutta ei saanut sitä pysymään äänettömänä, ja siten selviävät nuo ulvonnat, joita ei ollut hauska kuulla kirkkaalla päivälläkään.
Hiljaa! suostukaamme pitämään toinen toisemme salaisuutta salassa. Minä olen täällä tunnettu ainoastaan 'kuljeksiman runoilijan' nimellä." "Minä puhuttelenkin teitä runoilijana. Jos kysymykseni ei teitä loukkaa, niin olkaa hyvä ja sanokaa ettekö osaa yhtäkään laulua, jossa puhutaan toisesta puolesta asiaa?" "Mitä asiaa? Minä en teitä ymmärrä, sir."
«Ole vaiti! Se on toista... Anna on nainen, ja päälliseksi ken sen tietää, että Anna on semmoisen miehen sukulainen?« «Minä esimerkiksi«. «Sinä! Se ei tee mitään«. «Minä, enkö minä saattaisi sanoa Annan salaisuutta kenelle tahtoisin?« «Mutta et sinä sitä sano«. «Mutta jos sanoisin?« «Niin sanoisin minä sinua konnaksi ja panisin Annan...«
Tähän nyt asia päättyi, ja niin kului 8 päivää, mutta mitä hyvänsä Laagje teki, ei hän voinut unhottaa tuota lapsetonta äitiä, joka istui yksinään Karasjoella, ja äkkiä lausui hän eräänä yönä: "Vaimo, minä en saa lepoa, en rauhaa, enkä unta lapsen tähden. Tätä salaisuutta en voi kauemmin kätkeä. Suostutko, niin lähdemme huomenna yhdessä lapsen kanssa Karasjoelle?"
Hän pelkäsi minua, pelkäsi sitä, ettei elämänsä salaisuutta jaksaisi kauvemmin minulta pitää. Helpommin luulin nyt tajuavani muutamia kohtauksia viime päiviltä. Hän oli ollut tavallista levottomampi ja epäillyt enemmän itseään. Ja muun ei kai luullut auttavan kuin kiireellisen paon. Nyt jos koskaan piti minun pysyä hänen seurassaan.
Ketään ei jätetä yksikseen, kellään ei saa olla mitään salaisuutta, kukaan ei saa vapaasti hievahtaakkaan, kun jo kysymyksiä tulvehtii. Kelta sait kirjeen? Näytäppäs! Sain siltä ja siltä. Kirjoittaako hän sinulle? Sitä en tiennytkään. Mitäpä hän sitten kirjoittaa? Missäs sinä olit eilen? Mitä sinä ostit? Paljonko se maksoi? Mitäs sinä aiot tehdä? Jopa menettelit kummallisesti. Niin en minä ikinä.
"Lähden pois luotasi, erakko. En kestä tätä enää. Erämaan hiljaisuus painaa niin raskaasti", sanoi mies. "Lähde ihmisten luo", sanoi erakko. "Siellä sen salaisuuden löydät jos löydät." Mies läksi ihmisten luo. Hän viipyi kuukausia, viipyi vuosia, mutta sitten hän palasi erakon luo. Hänen silmänsä iskivät tulta ja ääni vapisi vihaa. "En löydä salaisuutta, jota etsin. Huono oli neuvosi erakko!"
Sinä elät sitte salassa minun luonani ja yhteen vuoteen saat jälleen vapauden, jolloin voit ojentaa kättä rakastetullesi. Jos taas yhä pitkität kieltämisiäsi, niin olet elävänä kuollut. Sinä et näe enää koskaan päivän valoa, ja kun minä en saata uskoa tätä tärkeätä salaisuutta kenellekään muulle kuin Pietrolle, niin täytyy sinun kuolla nälkään, jos hän ja minä kuolemme ennen sinua.
Kun tämä lopetti, katsahti hän ylös, kiinnitti läpitunkevat silmänsä puhujan mielenliikutuksesta kalpeisiin ja hikisiin kasvoihin ja sanoi levollisesti, kuin olisi hän puhunut ilmasta: "Huomaan, ett'ette te, rouva pormestarinna, ole sen lähempänä pelastuksen salaisuutta kuin vankiloittemme suurin rikoksentekijä."