Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Mutta hymy katosi, ja Laurits astui huoneesen ujona ja ällistyneenä; hän oli nähtävästi luullut tapaavansa toista kuin Saaraa. "Tervetullut kotia Laurits", sanoi Saara ystävällisesti. "Kiitoksia siitä", sanoi Laurits syvimmällä basso-äänellä, minkä taisi kurkustansa pusertaa; hän jäi seisomaan ja hieromaan ruumistansa ovea vasten. "Tahdoitko puhua äitini kanssa?"
Saara luki »Monte Kriston kreiviä», »Pariisin mysterioita», »Vaeltavaa juutalaista» ja muita jännittäviä ranskalaisia romaania, luki ja odotteli kärsivällisesti. Hän oli melkein varma siitä, että suuriruhtinas kyllä olisi tullut, jos olisi vaan saanut seurata omaa mieltään. Mutta häntä tahdottiin tietystikin estää, sen vuoksi hän viipyi.
Töintuskin sai Saara vedetyksi liituviivansa lasten leikkikalujen ympärille, jotka hän "todellakin sai antaa niille, jotka niitä tarvitsivat... Matami Wallan ei ainakaan voisi niitä käyttää!" sanottiin pistävästi.
«Olet saanut kaikki tahtosi mukaan, Saara!» hän lausui lujalla ja surullisella äänellä. «Tullos onnelliseksi. Yhden ainoan kehoituksen annan sinulle mukaan matkallesi.
Tuon ajatustavan perusteella ja käsitteellä olivat hänestä Saara muori, Jaakon vanhemmat, Kalle ja Johanna parhaita ihmisiä maan päällä, vaikk'ei hän heistä ennen juuri suurta lukua pitänyt. Yhä enemmän oppi hän vaimoansa rakastamaan ja huomaamaan, mitä hänen vaimonsa oli saanut hänen jäykkyytensä vuoksi kärsiä.
"Olli kun taas jääpi yksin niin emme ole tilaisuudessa puhumaan mitään, sillä hän kuulisi kaikki seinän reijästä ei, kaikki pitää nyt tulla selville, muuten saattaa mennä koko asia hiiteen". Saara: "Se on kaikkein pahin kuinka sitä voi liikkua niin hiljaa, ettei Olli kuule.
Ei häntä aina oltu sanottu »hurjaksi neidiksi». Oli aika, jolloin hän tunnettiin omalla nimellään: Saara Salin. Ja oli semmoinenkin aika, jolloin se nimi sai sydämmet sykkimään ja mielet innostumaan. Mutta siitä oli jo kauvan. Monen talven lumet olivat sen jälkeen peittäneet maan, monen kesän helle uutta eloa luonut.
Hän katseli sanaakaan virkkamatta valkoista silkkivaatetta, sinistä utuharsoa tunikkaa varten ja hiusten koristeeksi hankittuja kauniita keltaruusuja ja valkoisia astereita y. m. kaunista, jota kaikkea Saara vähän turhamaisuudensekaisella ylpeydellä levitti nähtäväksi. «Mitä sinä olet ostanut, Petrea?» kysyi Louise, «näytäppäs sinäkin ostoksesi!»
Henriette tuli sisään punaposkena, loistavana, hengästyneenä, tukka hajallaan ja aloitti kiiruulla: "Oi Saara! oi jos olisit nähnyt! Ei kummempaa! Kuinka ällistyin, jos vaan tietäisit, tiedätkös kuka on kuilut kotia?" "Hys hys Henriette", torui sisar, "entäs jos äiti tulisi ja näkisi sinut!"
Rejer oli noussut seisomaan pitkälle pituuttaan. "Niin, jos rouvasihmiset olisivat semmoisia. Teidän pitäisi mennä naimiseen jollekin reippaalle merimiehelle, neiti Rördam! niin pääsisitte täältä keittämästä ja paistamasta!" Saara liikutti vakavasti ja painolla rautaa pitkin kauluksen laitaa: "Kiitoksia hyvästä neuvostanne, Juhl!
Päivän Sana
Muut Etsivät