Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ei mikään tosi kunnioitus, ei mikään puhdas rakkaus yhdistä sinua häneen!» «Hän rakastaa minua!» vastasi Saara vapisevin huulin; «minä ihailen hänen taiteilijaneroansa, hänen voimaansa; hän tahtoo viedä minut ulos riippumattomuuteen ja kunniaan!
Mutta Saara Saara! hän, joka kuitenkin kaikessa oli itse täydellisyys, hän sanoi jok'ainoana päivänä, ihan jok'ainoana päivänä saavansa taistella vanhaa Aatamia ja perkelettä vastaan omassa lihassaan. Se saattoi kipparin vähitellen arvelevaiseksi, ja hän kysyi näkikö Saara paljon vanhasta Aatamista hänessä. Saara sanoi sen näkevänsä ja Worse sai tietää enemmän itsestään kuin häntä halutti kuulla.
Mikon istuessa vankilassa oli Aunon sukulainen Saara tullut Etelä-Suomesta Aunon luo ja siellä saanut kuolleena syntyneen lapsen. Ukko ja akka toitottivat vahingoniloisina maailmalle, että oli tapahtunut lapsenmurha, he kun muka olivat aamulla kuulleet selvästi lapsen itkua. Tieto levisi nopeasti ja Auno joutui Saaran mukana vastaamaan asiassa.
Siellä oli aivan pimeä, ja Saara, joka makasi itkemässä, ei huomannut mitään ennenkuin kuuli äidin sanovan: "Näetkös nyt, lapseni, että olen oikeassa! Kiitä nyt Herraa että ajoissa huomasit vaaran". Sen sanoi hän niin ankarasti ja moittivasti, että Saara nousi sängyssä ja istui siinä kauan itkemättä ja rukoilematta ristiriitaisten ajatusten vallassa.
Miks'ei hän itse tullut? Miksi hän sinut tänne lähetti asiaansa seulomaan? SAARA HUMALISTO. Kuinka hän itse kun hän kerran on sairas ja oikeen vuoteen omana. HOFFMANN. No mikä häntä vaivaa? Mistä hän on sairas? SAARA HUMALISTO. Niin, onko se nyt kysymys herrassööringistä? HOFFMANN. Hänestä tietysti. SAARA HUMALISTO. Päätänsähän tuo valittaa, ja kädet ristissä pitelee vatsastansa.
Saara: "Minä luulen että sinun ja Ollin rohtopullot ovat sekä yhden näköiset että yhden kokoiset, jos niin on josta illalla kun tulen vuoteita laittamaan otan tarkan selon niin teemme näin: Kuten tiedät, tapahtuu vuoteitten laitto joka ilta heti sen jälkeen kun olette saaneet iltaruoan, ensin tässä ja viimeksi Ollin huoneessa.
Saara tunsi outoa iloa ollessaan Fennefos'in seurassa, vaikka hän koko ajan kallistui äidin puoleen, joka matalalla äänellä kertoi hänelle yhtä ja toista vastaan-tulevista. Vaan tultuansa kotia jälleen, sanoi Hans Nilsen jäähyväiset matami Torvestad'ille ja seurasi Saaraa hänen huoneisinsa.
Kun Saara ja hän ensi kerran kohtasivat toisiansa, olivat he kahden kesken, ja kun Saara ensi kerran loi tummat silmänsä häneen, vapisi hänen äänensä; vaan hänen mielensä asettui kohta ja hän puhui sitten tyynesti ja totisesti katsomatta paljon Fennefos'iin. Saara ei sanonut juuri mitään; kuunteli vaan hänen ääntänsä.
"Luuletko että tämä on oikea?" "Toivon niin olevan." "Niin, niin, sinä ymmärrät sitä paraiten; mutta sinun pitää auttaa minua Saara, älä mene pois luotani!" ja hän piti Saaran kädestä kiinni, ikäänkuin olisi ollut uppomaisillaan. Muutamia päiviä sen jälkeen hän sai nousta vuoteestaan; hän käveli ympäri taloa, missä Saara oli, levotonna kun Saara lähti huoneesta.
Minä tahdon olla erinomainen ja muista eroava. Luonteeni on semmoinen. Niukasti en voi enkä tahdo elää, en kerrassaan. Ennemmin olla elämättä.» «Oi!» huudahti Petrea nyt vasta käsittäen mikä Saaraa vaivasi. Hänen silmänsä vallan säihkyivät ilosta sanoessansa: «oi, eikö muuta! Saara kulta, tässä; ota kaikki mitä minulla on! Ota, rukoilen sinua!
Päivän Sana
Muut Etsivät