Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Söderling livahti ulos, aikoi pysähtyä oven eteen, mutta loittoni niin kauvas, ettei voinut kuulla, mitä tuvassa puhuttiin. Hän pysähtyi, lähti taas menemään, käväisi kiikarikalliolla, meni sieltä kala-aitalle ja nosti turskasiimavehkeet pois oven edestä, johon ne olivat jääneet Kallelta ja Helgalta, mutta katui ja pani ne siihen takaisin.
Lyhentämättä! Niin minustakin! sanoi Söderlingska. Vaan pitäneehän toki ilmoittaa tulliin! Eikö? sanoi Söderling. Ei! Semmoinen on kuitenkin laki. Laki! Mikä laki? tiuskaisi ukki, melkein kuin vimmastuen. Isä, rauhoittukaa ... ei nyt rakenneta riitaa ... ollaan tyytyväisiä ... hyvä kaikki, miten hyvänsä. Eikö kuitenkin pitäisi tehdä niin kuin on oikein, koetti vielä Söderling.
Toivokaamme, että merellä on ja että meri antaa ... että joku suuri laiva niin pian kuin suinkin tekee haaksirikon ja ajautuu tänne teidän rannoillenne. Ei nyt sentään aivan haaksirikkoa, sanoi Söderling, koettaen sanoa sen pilalla ... ei toki haaksirikkoa.
Onhan se, ja tämä Söderling tässä minun nimeni on Saukko tämän saaren mukaan, jossa meidän suku on ikänsä elänyt tämä vähän nahjuksen näköinen mies, on hänen miehensä, ja tuo kivulloisen näköinen tyttö tuossa on heidän tyttärensä, ja tämä pitkä poika on heidän poikansa, ja se herraspiian näköinen tyttö, joka toi kahvia, on olevinaan muka hänen morsiamensa ... vaan hiisi tiesi, milloin pääsevät menemään yhteen, kun ei ole minkä päälle mennä.
Epäilemättä ... tietysti, tietysti.... Täytyy kuitenkin olla Söderling tehdäkseen niinkuin te nyt ... kaikki eivät toden totta olisi niin tehneet. Tullipäällysmies oli pannut paperit takaisin koteloon ja sitonut sen nauhalla ja pistänyt silmälasit rintataskuunsa. Jaa-a! Jää siitä sievä summa löytäjäisiksi.
Miksei saisi kirstua avata? Sano sinä se nyt, Kalle, sanoi Söderling ja nousi ja meni. Ovessa tuli häntä vastaan ukki, hyvällä tuulella, nukkuneena, mutta ei vielä selvinneenä, lekkeri kainalossa. Hei! Hei! Terveisiä kaupungista! Missä ne on kaikki? Saako täällä kahvia tai muuta märkää?
Taisi pettyä Hanna pahasti, mutta hyvä vain siltä kohdalta. Se hyvä siitä ainakin oli. Ja saadaan nyt ainakin nämä Matrosoffin ostokset maksetuksi. Ajattelin jo, että pitääkö nämä viedä tältään takaisin. Pappa, elkäähän menkö! Söderling, varrohan vähän.
Eihän toki! huudahti Hanna. Eihän toki niin, että kaikkia, sanoi Söderling. Vaan mitenkäs? Niin kuin on oikein. Mikä on oikein? Se että rahoista ja paaleista annetaan pois, minkä laki vaatii antamaan, ja pidetään niistä löytäjäisinä se, minkä laki sallii pitää. Mitä sanonee siihen Kallen tunto? Kaikki ... annetaan kaikki!... Ei pidetä mitään! riemuitsi Helga, silmät leimuten ja posket hehkuen.
Pappa kepertyi lekkerinsä viereen jo heti satamasta lähdettyä. Lallatti ja ryyppäsi, ryyppäsi ja lallatti. Lopulta nukkui. Kun heräsi, alkoi alusta. Sen nyt saattoi arvata, sanoi Söderling. Saattoihan sen, mutta jos arvasin, että se tekisi meille sen kepposen, minkä teki, niin kaupunkiin jätin.
Siis vielä tämän tytön osa eli, kun summa pyöristetään, 4500 markkaa.... Ollappa tuossa pöydällä se raha! Tehdäppä joku laiva haaksirikon! nauroi herra, pistäen kynänsä liivin taskuun. Kuulkaa, herra konsuli saanko sanoa? sanoi Söderling. Pitäisi saada vielä toiset puolet lisää!
Päivän Sana
Muut Etsivät