Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Hän on vaipunut mietteisiinsä, on kuin kuuntelisi jotakin kaukaista ääntä, jotakin sisässään juuri syntyvää säveltä. Hän on nähtävästi nuoren, nousevan polven edustaja, Wäinön soittolahjain perijä, mutta joka kuitenkin soittaa omia aatteitaan omalla kanteleellaan.
Junno ei enää säveltä saanut viulustansa, sillä hänen kätensä alkoi vapista. Hän katsoi alaspäin ja oli viuluansa virittävinään, mutta alkoi sitte soittaa erästä polskaa, jonka hän itse oli sepittänyt, ja joka aina ennen oli Maissia miellyttänyt. Polskan säveleet kuuluivat salissa, mutta samassa katosivat myös ruusut morsiamen poskilta.
Siitä menisivät kaikki nuotit sekaisin, jos paljaita alaääniä laulaisi, eikä seurakunta enää tuntisi säveltä." Kotonen oli sekaisin. Puhuttiin edelleen. Lukkari selitti: "Nuotissa ja virressä pitää olla aina järjestys... Ylä- ja alaäänet jos eivät ole paikallansa, niin virsi menee pilalle." Kotonen oli ymmällä.
Ensin esitin, että viheltäisin hänelle esimerkiksi laulua »Suloinen Airlien talo», josta minä erityisesti pidin, mutta hän väitti laulun olevan niin yleisesti tunnetun, että kuka kyntömies tahansa voisi sitä sattumalta viheltää. Sen sijaan hän opetti minulle pienen pätkän muuanta skotlantilaista säveltä, jonka vielä tänäkin päivänä muistan ja tulen kai kuolemaani saakka muistamaan.
Syvään hän huokasi ja näytti aivan rikolliselta, kun Irene hieman alakuloisena kuiskasi: Isällä on paljon kadehtijoita. Ei, sitä ei hän ottanut uskoakseen, se ei voi olla mahdollista. Tässä täytyi olla erehdys, kauhea erehdys. Mutta vaikkakin alakuloisena ja häveten tuossa uudessa seurassa, niin sittenkin hän poikamaisessa mielessään toisti kuin mitäkin säveltä: »Koitappas tukkaas silittää!
Sillä Jaakko olikin ahkerampi kirjamies, usein hänellä sunnuntaisina oli virsikirja kourassa, siitä hän usein veisasikin karkealla, tavattoman suurella äänellä, jossa ei säveltä ollut hituakaan ja sanatkin olivat, toinen puoli kirjasta, toinen puoli jostain muaalta.
Jumalan pyhän lemmen ahjoss' aina Viritelkää uutta lemmen valkeaa, Kun myrskytuulin tahtoo tukahuttaa Sielunne lemmen tämä kylmä maa! Kuvaamataide. Kun Luoja taitehitten Hengille lahjojaan Jakeli, henki yksi Niin sattui saapumaan Myöhään: jo laulu, soitto Ol' annettuna pois; Mit' äänetönnä, vailla Säveltä tehdä vois?
Olisi ollut vaikea vähemmän terävämieliselle katsojalle tuntea häntä: raa'asta tappelijasta tai kylän hevossepästä ei ollut merkkiäkään jälellä; kasvot olivat lempeän ja älyllisen näköiset, ja osoittivat enemmän ujoutta kuin rohkeutta; hänen jykevä vartalonsa oli kadottanut entisen kömpelyytensä, yksinkertainen puku oli niinkuin herrasmiehen käyttääksemme selvästi kuvailevaa lausetapaa, koko mies oli ihmeellisesti "virittänyt säveltä alas."
Hän antoi vahtimestarille kirkkaan taalerin käteen ja syleili sitte innokkaasti rouvaansa, joka säihkyvin silmin vastasi hänen hyväilemisiinsä. "Katsos lapsi", sanoi hän, "nyt olet taasen saattanut itsellesi turhia huolia! Lintunen, jonka kuulin visertelevän, on laulanut oikeaa säveltä!"
Kaikki koettivat tunkeutua lakkien ympärille ja pian oli niitä kymmenkunta kiertelemässä tuhantisen väkijoukon keskellä. Hinkki tunkeutui nyt väkijoukkoon nähdäksensä tuliko lakkeihin todellakin rahaa. Sillä välin mustatukka jatkoi puhettansa ikäänkuin olisi tahtonut soittaa kuulijoillensa yhä samaa innostuksen säveltä. Hänen kasvonsa muuttuivat jälleen totisiksi ja haaveileviksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät