Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"Eivät ne vierasta, tule vaan auttamaan pukemisessa ja silmien pesussa." Yrjö laskeusi sängystään alas ja rouva pani hänelle housut jalkaan ja kasteli vedessä sienen, pyhkäisten siihen myöskin vähän saippuaa, ja pyyhki sitten sillä pojan silmät puhtaiksi.
Paavo malttoi mielensä ja molemmat lähenivät, hiljaa hiipien, yksinäistä kotia. Noin kaksikymmentä Venäläistä näkyi pihalla. Puoleksi vaatetetut naiset pitivät syleillen toisistaan kiinni. Yksi kasakki piti hivuksista kiinni vanhaa ukkoa, joka oli vedetty esiin sängystään. Nähdessään näin rääkätyn vanhuksen, kävi puistuttava vävähdys Paavon ruumiin lävitse.
Ulos, sinä tuhma talonpojan vaimo! kiljasi hän ensi työkseen ruokamuorille, joka tahtoi hänelle selittää herransa tilaa. Tahdon puhua ainoastaan herrasi kanssa. Peljästyneenä väistyi vaimo tiehensä. Armahtakaa, hyvä herra, armahtakaa housutonta miestä! rukoili Aatami hypähtäen säikähtyneenä sängystään seisomaan. Viatonna ja rahatonna seison tässä edessänne kuin palava kynttilä, armahtakaa!
Mihinkä lienee mennyt koko tyttö» Pekko nousi sängystään ja rupesi katselemaan ulos ikkunasta. Siellä nyt näkyi pieni tyttönen kulkevan pitkin vainion pyörtänettä kartanon hakaan päin, kori kädessä. »Eiköhän se ole Iiri», ajatteli Pekko, »varmaankin. Minun täytyy mennä mukaan.» Samassa oli jo lakki Pekon päässä, ja hän juoksi aika kyytiä samaan suuntaan, jonne oli nähnyt Iirin menevän.
Vihdoin hän syöksähtää äitinsä luo, riuhtoo häntä käsivarresta ja Lovisa herää, kuullen tyttärensä läpitunkevan hätähuudon: "minä olen tappanut lapseni!" Lovisa kavahtaa sängystään, katsoo Helenan kauheasta tuskasta vääristyneitä kasvonpiirteitä eikä tahdo uskoa silmiään eikä korviaan. Vihdoin hän ymmärtää, että Helena on maannut lapsensa kuoliaaksi. "Toinnu, Helena!" sanoi nyt Lovisa.
Kiitos vain, mutta kyllä meillä on vielä. Ja aikaahan kohta saada jo uutispotattiakin. Onhan toki parempi antaa niiden kasvaa ja syödä vanhoja niin kauvan. Ruuhi on kai satamarannassa? sanoi Söderlingska nousten. Minä tulen näyttämään. Kyllä minä sen.... Hyvästi, Korsu. Hyvästi, hyvästi. Terve tuloa toisenkin kerran. Muista jälkiäsi. Terveisiä papalle! huusi Korsu sängystään.
Opettajatarta hävetti. Hän ei osannut mitään vastata. »Kuulkaa!» sanoi Esteri. »No?» Esteri nousi sängystään, sytytti kynttilän, otti sen käteensä ja itse lähtevän näköisenä sanoi: »Tulkaa!» Esteri katsoi pyytävästi opettajatarta. »Sano, hyvä ystävä, minne!» »Tulkaa!» »Nythän on sydänyö.» Vastustellessaan opettajatar kuitenkin nousi.
Laura sängystään näki mustan ikkunan takana epämääräisen haamun, jolla oli kädet ristissä ja joka puheli äidille. Nähdäkseen tarkemmin Laura nousi istumaan, mutta äiti samassa kääntyi ja se haamukin katosi. Kun äiti oli ovella menossa saliin, kysyi Laura: »Kuka se oli?» »Kuka niin?» »Se, jonka kanssa puhelit.» »Missä ja milloin?» »Tuossa ikkunan luona.»
Yksin ruotivaarikin hilausi sängystään penkille istumaan ja muisteli nuorta kaunista, ylhäistä vainajaa, joka jokaisen huomasi ja jolla oli sana kaikille, hyvä sydämellinen sana, kirkas ja lämpöinen, ja jonka naurukin oli kuin ensimäisen leivon laulu kevään taivaalta... Kun Esteri pirtistä sisälle juoksi, olivat kaikki vieraat salissa koolla, suuri katettu ruokapöytä keskilattialla, pöydän päässä forstmestarinna kädet ristissä ja silmät ummessa.
Niinpä näki hän eräänä yönä alttarin sänkynsä edessä ja sen vierestä neitsyt Marian, loistava kruunu kädessä. "Tule, Birgitta!" sanoi pyhä neitsyt. Birgitta nousi ylös sängystään ja lähestyi häntä. "Tahdotko sinä tämän kruunun?" kysyi Maria. Birgitta kumarsi myönnyttäen, ja silloin asetti pyhä neitsyt kruunun hänen päähänsä ja autuaallinen tunne tärisytti hänen sieluansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät