United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sunnuntai-iltana oli kylän nuoriso kokoontunut erääsen taloon leikkiä lyömään... Hiki virtasi pelimannin otsalta ja punasina hehkuivat tyttöjen posket. »Susi, susi, katsokaa, susi istuu tuolla joen penkereellä tänne päin vilkuen», huusi yksi tytöistä syöksyen säikähtyneenä latoon. Heti tempasivat nuoret miehet mitä aseita käsiinsä saivat ja läksivät petoa hätyyttämään.
Toinen toisensa perästä pujahti säikähtyneenä ulos huoneesta; viimeksi itse isäntäkin. Tuo rakas puoliso ei ollut säästänyt häntäkään. Mikä tuon huonon tuulen syynä tällä kertaa oli, siitä tietysti en voinut saada selkoa, kun en ymmärtänyt kieltä. Vähitellen taukosi kumminkin myrsky, mutta sanottiin sen hyvin usein uudistuvan tässä talossa.
Maslova tuijotti säikähtyneenä syyttäjän apulaiseen. Simoninko kanssa? Olin, sanoi hän. Tahtoisin edelleen tietää, mitä lajia tämä syytetyn tuttavuus Kartinkinin kanssa on oikeastaan ollut. Ovatkohan he useinkin tavanneet toisiansa? Mitäkö lajia tuttavuutta?
"Minä kirjoitan muutamia sanoja isällesi tänä päivänä, Marit", sanoi hän viimein, "pitääkö minun sanoa että sinä tulet jälestäpäin?" Marit katseli häntä säikähtyneenä. "En tahdo lähteä", vastasi hän, peloissaan. "Oletko myös tarkoin miettinyt tätä asiaa, sillä minä en muuten tahdo olla osallisna siinä", aloitti Tore taas.
"Onko mitään tapahtunut, Mr Hamlin?" sanoi hän. Niinkuin kaikki hänen virkakumppaninsa ihmetteli hän herran tulista intoa ja oli todellakin huolissaan hänen menestyksestä. "Pois tieltä!" Mies siirtyi säikähtyneenä syrjään. Kiroten iski Jack kannukset hevoiseen ja ajoi täyttä laukkaa tietä myöten. Silmänräpäyksessä oli hän kadonnut kauas ja näkyi siellä kuin pölypilvi ikään.
Kylmä talvinen ilma sieltä hohahti häntä vastaan. Hän siunasi säikähtyneenä ja kynttilä putosi hänen kädestään ja sammui. Verner, oletko täällä? hän huudahti. Ei kuulunut vastausta. Sano toki, sano! pyysi Ester. Pimeässä hän rupesi pelkäämään. Vihdoin hän löysi tulitikut miehensä kirjoituspöydältä ja sai valkean kynttilään. Hän lähestyi miehensä vuodetta. Se oli tyhjä.
Mylady'n kasvot olivat yhtä valkoiset kuin lakana, jolla hän lepäsi ja vaikka hän kyllä koki hallita luontoansa, ei hän voinut olla huudahtamatta, ja samalla tarttui hän hoidokkaan käteen ja tuijotti hänen silmiinsä. Kuinka! Mikä teitä vaivaa? Oi, Jumalani! kysyi naisparka säikähtyneenä; olenko sanonut jotakin loukkaavaa?
Vieras tyttö tointui nyt ja kysyi hämmästyneenä: Mitä tämä on? Ole huoleti Asra, sanoi Jooseppi tiedä että salama melkein oli iskeä sinuun, ja sitten otti Stromminger'in Wappu meidät majaansa. Jesus Maria! olemmeko Kotka-Wapun luona? huudahti nuori tyttö säikähtyneenä. Ole huoleti, sanoi Jooseppi niinpian kuin sinä jaksat menemme edemmäksi!
Hiljaa itkevä rouva aikoi juuri noudattaa herra Heimbergerin neuvoa, kun ovi äkkiä lykättiin auki ja äsken lähetetty virkapalvelija äärettömän säikähtyneenä taasen astui sisälle. "He tuovat häntä jo, herra neuvos", kertoi hän. "Ketä?" "No, virkalähettiläs Wagneria! Oi häntä raukkaa!" Elsbet rouva huudahti ääneen pelosta; kanslianeuvoskin vaaleni. "Mitä on hänelle tapahtunut?" kysyi hän.
Minkäs minä sille, Dmitri Ivanovitsh, koska hän tahtoo, että minä hänen kanssaan eläisin... Katjusha pysähtyi säikähtyneenä ja oikasi puheensa, että minä olisin hänen luonaan. Enhän voi parempaa toivoakaan. Minun täytyy pitää sitä onnena... Mitäs minusta?...