Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ihastuneina muukalaisten ystävällisyydestä ja anteliaisuudesta tarjosivat maanasukkaat laivan miehistölle isoja ryyppyjä palmuviiniä ystävyyden vahvistamiseksi, ja kun purjeet vihdoin nostettiin, seurasivat kaikki kanootit venhettä pitkän matkaa, yhä vaan kestiten laivan miehistöä, laulaen, lallattaen ja kovaäänisesti huutaen ilosta.
KORTESUO. Olkoot vaan. Viis' niistä kaikista uusista muodeista. Meillä on ja meillä tarjotaan. Muutamia ryyppyjä ainakin, että vieraat tulevat iloiselle tuulelle. Pikkuinen humala ei se haittaa. PIRKKO. Isä, saankos minä nyt riisua hevosen ja viedä hakaan? KORTESUO. Saat. PIRKKO. Ja saanko ajaa ensin hevosen selässä pikkusen maantiellä? KORTESUO. No saat, koska mielesi tekee.
Ryyppyjä kun rumat otti ja tyhjiin pulloa lypsi, nosti he vain sen pohjaa, pää ei taipunut taapäin; häijyjä näät ei estellyt nenän nirppu, mi siinä, kurkkien otsaan päin, jäi pullon kainalokohtaan. Silmät kiiluivat sysimustina päässä, ja säihkyin hiilet nuo kipunoivat, suu kuin lekkuva uuni hohkui ammollaan; kävi luontoon rintaman eessä, kun nämä, ratsua kiidättäin, tuli kiljuen kohti.
Pulskea hana törötti astian toisessa päässä, ja niin antelias, ett'ei tarvinnut muuta kuin kierasta tappia, niin alkoi jo tulla jorrotella tuoppiin vaahtoava punainen viini. Sen ääressä tääräsi ja hääläsi Vanhavirka poikinensa ensimäisinä miehinä ja ryyppyjä otettiin ahkerasti.
Soisalo katsoi häneen omituisen pyytävällä kasvojen-ilmeellä. Anna nyt minunkin kerran hullutella! sanoi hän. Vain tämän yhden ainoan kerran! He maistoivat voileipä-pöytää ja ottivat ryypyt ja oluet saman painostavan äänettömyyden vallitessa. Antti pani vain merkille, että hänen ystävänsä otti tavallista useampia ryyppyjä, ilman että ne näyttivät tehoavan häneen hituistakaan.
Tuota hyvyyttänsä rupesivat vieraat siten pojalle osoittamaan, että he tarjoilivat hänelle ryyppyjä! Tuo oli sortoa ja ylenkatsetta tuntevan pojan mielestä iso korotus ihmisarvoon, kenties aivan vierasten vertaiseksi, sillä eipä hän paremmasta ihmisyydestä silloin vielä mitään tietänyt.
Jo pääkenkkäritkin erityistä huomiota herättävät. Ne ovat Karin Vennu ja Hautalan Janne. Vierekkäin ne pöytäpenkillä istuvat ja tuttavallisesti tarinoivat kuin parhaat ystävät. Aina uusien vieraitten saapuessa vakavina ja juhlallisina rinnakkain astuvat näille ryyppyjä tarjoomaan.
»Noo, kyllähän lyöpä aseen saa, jos se sikseen tulee.» Naurettiin. Tuohan oli niin Valeen kaltaista: nytpä tulee sinulle pakko näyttää kurssiasi. Joku oli ruvennut ryyppyjä tarjoilemaan ja pullo kulki miehestä mieheen. Naisväki oli vetäytynyt jo likimmäisiin taloihin, missä alituiseen tähtäilivät ulos milloin alkaisi pitäjäläisten joukko näkyä.
"Ja minä takaan, että annamme noille tappuratukille semmoisen reklementin selkäpiille, että vasta ajattelevat, mihin matka vetää", uhkasi Finne. "Se on oikein, Björn", kiitti Jessenhaus. Björn väänteli punaisia viiksiään ja näytti erinomaisen sotaiselta. "Eiköhän tämä asia sietäisi pienoisia ryyppyjä", esitti hän. "Kaiketikin sille, joka haluaa. Kaapissahan on nestettä", lausui Jessenhaus.
Ja hetipä katkesi Räätäkylän viisaus sielläkin pirtissä, kun vaan te suunne aukasitte. Kyllä minä laitan ryypyt teille siitä vielä, kun siksikään rikastunen.» Puhemies huultaan näpistellen sanoi: »Kyllähän niillä sovitaan, en minä ole sitä tehnyt ryyppyjä saadakseni.» Tultiin morsiamen kotipellon veräjälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät