Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Viimein lakimies laski kuolleen veriinsä tielle ja kohottausi vavisten seisoalleen. Hänen liikuntonsa sai kai minutkin heräämään järkiini, sillä heti kun hän oli jaloillaan, ryntäsin minä kapuamaan vuoren rinnettä ylös huutaen: »Murhaaja, murhaaja!»
Tunsin vastustamatonta halua työntää olkapäälläni oven sisään. Etten antaisi mukaan tälle kiusaukselle, painoin kädet korvilleni ja ryntäsin kuin hullu alas rappusista. Kartanolla tapasin Lazare sedän aivan hengästyneenä. Tuon kunnon ukon täytyi istuutua kaivon reunalle. "No", kysyi hän, "missä on lapsi?" "En tiedä", vastasin minä; "minut käskettiin ulos... Babet kärsii ja itkee."
Eikä se ihme ollutkaan, sillä oma armas Maryni kertoi siinä, että hänen isänsä oli suostunut liittoomme ja että häät vietettäisiin niin pian, kuin Martha Broker saapuisi Glascowiin. Enempää en voinut lukea. Minä join viinin, heitin dollarin pöydälle ja ryntäsin ulos kuin mielipuoli, odottamatta takaisin tulevaa rahaani.
Mut korskat epeijit karkkosivat mikä minnekin, kun hepourhojen päämies heiltä jo kaatui, kamppailuun uros uljahin heistä. Vaan rajumyrskynä mustana nyt minä ryntäsin jälkeen, vaunuja saaliiks sain viiskymment', urhoa kaksi kultakin peitseni suisti, ja hampain maata ne haukkoi.
"Tulkaa, tulkaa joutuun, Lazare setä! Oi, rakasta Babet raukkaani!" Ja minä ryntäsin alas tietä myöten sellaista vauhtia että olin vähällä taittaa niskani. Työmiehet, jotka olivat nousseet seisomaan, nauroivat nähdessään minun juoksevan. Lazare setä ei voinut seurata minua, vaan heilutti epätoivoissaan keppiään. "Jean, hiidessä!" huusi hän, "odotahan! Minä en tahdo tulla viimeiseksi."
Silloin välähti mieleeni, että olin joutunut salaiseen paheiden pesään, joita New Yorkissa on niin runsaasti, ja etteivät ystävättäreni olleetkaan rehellisiä naisia, vaan kauheimman pahuudenruhtinaan kätyreitä. Minä ryntäsin ovelle. Se oli lukittu. Kiiruhdin toisen huoneen ovelle, mutta sekin oli lukittu. Nyt selveni vaarallinen tilani kaikessa kauheudessaan eteeni.
Vihdoin minun täytyi luvata pyytää kapteenilta heti eroa perämiehen virastani, ansaittua palkkaani ja tavaroitani, ja tulla heti takaisin, ja merkiksi otin sormuksen sormestani, painoin sen Mirjamin sormeen ja ryntäsin ulos, hypähdin portaitten edessä hevosen selkään ja ratsastin karahutin taakseni katsomatta, hindulaispalvelijan seuraamana, kunnes maatila oli nähtävistäni kadonnut metsän siimekseen.
Hyvät herrat, sanoi Bertelsköld, ja hänen kaunis miehekäs äänensä kuulosti hiukan surunvoittoiselta, oli aika, jolloin minäkin ryntäsin eteenpäin yhtä voitonvarmana kuin kaikki muutkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät