Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Mutta lyhyt, nauhoilla koristettu hame ja valkoinen kirjaeltu musliininen esiliina, jonka taskujen reunat olivat reunustetut punaisilla nauhoilla ja ruusuilla, osoittivat muinaista subrettia entisiltä ajoilta, ja mahtoi, noin kuusi-kymmentä vuotta sitten, kuulua Molière'n Cleante'ehen. Vanha kahdeksan-kymmeninen muori oli viimeinkin saapunut nyt portille.
Aivan kuin kevätär olisikin odottanut tuota elonmerkkiä se heti avasi hempeän ruusuilla täytetyn sylinsä ja pehmeillä, näkymättömillä kätösillään kylveli jokaiseen maamme kolkkaan väririkkauden, joka näytti meistä verrattomalta.
"Yhä tyynemmäksi lauhtuu myrsky," niin laulavat runoniekat, niin laulavat tytöt, "yhä kirkkaammaksi selkenee taivas, itä koristeleiksen hehkuvilla ruusuilla, päivän silmä säteilee yli maailman ja iloisena aukaisee nuori Eedit silmänsä, sillä niin herttaisen tyynesti nukkuu pienoinen hänen povellaan."
«Kun tuo pensas kukkii», lausui Jeremias eloisin silmin sitä katsellen, «tulee ehdottomasti ajatelleeksi, että mitä ihmiset syystä kiroovat, sen voi korkeampi voima rakkautensa ruusuilla peittää.» Auringon säteet hävisivät. Vaunut lähtivät jälleen liikkeelle, mutta juuri kun hevosten piti astua kummun ohitse, niin ne säikähtivät niin kovasti, että vaunut vierivät alas ojaan ja kaatuivat.
Hän näki unta, että Nero saapui Ostrianumiin augustiani-, tanssijatar-, korybantti- ja miekkailijajoukon etunenässä ja että hän ohjasi ruusuilla koristetut vaununsa kristittyjä kohti. Mutta Vinitius tarttui Lygian käsivarteen, veti hänet kilpa-ajovaunuihin, pusersi hänet rintaansa vasten ja kuiskasi: »tule mukaan!» KAHDESKYMMENESSEITSEM
Kenpäs poika se nyt, nuortea, öljypää, maaten ruusuilla, sun riistävi rinnoilleen luolan turvissa, Pyrrha! Kelle keltaiset kutris nyt kiinnät puoleksi vain? Itkeä saa se mies vaiheit' taivahan sään, uskottomuuttas sun!
Tämä ystävä tuli kerran Sadia tervehtimään, ja kun hän muutaman päivän kuluttua oli poismenossa, näki Sadi hänen kokoilleen ruusuja, narsisseja ja muita ihania kukkia kaupunkiin vietäviksi. Sadi sanoi hänelle: «Ruusuilla ei ole pitkällistä ikää, sen sinä tiedät, ja ruusutarhaston kauneus katoo pian!
"Ei mitään, ei mitään, armaani, ole erinomaista tapahtunut, minä vaan olen itsekseni surullinen," vakuutti Hannes. "Mutta käykäämme nyt kotia, isäsi lähetti minun sinua hakemaan," jatkoi hän, mutta Lyyli kysyi kysymistään siksi, kun Hannes ilmaisi ajatuksensa. "Tähän asti," lausui hän, "olemme saaneet käydä rakkautemme tiellä ruusuilla, tuntematta niiden terävien piikkien pistoja jalkoihimme.
Murheen okaat peität Sä säälin vaalevilla ruusuilla. Valkoinen ruusu pyhän rakkauden On merkki; maallinen tuo punaliekki On sammutettu, lehdet valkoiset Kohoovat niin kuin enkelien siivet. AKSEL. Voi, Valpur! Valpur! VALPURI. Armas ystävä! Sä mieltäs lohduta. AKSEL. Vai lohduttaisin? Oi, miten voit sa tointua niin pian, Niin helposti? VALPURI. Ma olin valmistaunut. AKSEL. Olitko valmistaunut?
Lotta täti tuli, hyvänä ja osaa-ottavana kuten aina, koristamaan valkoisilla ruusuilla ja kieloilla Lillin viimeistä vuodetta, ja pikku Jannen äiti laski kiitollisena poikansa tähden vuoden ensimmäiset sinivuokot pienokaisen jalkojen ääreen valkoiseen arkkuun. Muutamia päiviä myöhemmin arkku vietiin pois kirkkomaahan ja laskettiin mullan poveen suuren koivun juurelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät