Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Kansassa kulki nimittäin se luulo, että rutolla oli oma lähettiläänsä, kalpea, salainen mies, jonka se lähetti kulkemaan läpi maan. Minne ikänä tämä ilmestyi, sinne rutto sijansa otti, ja joka silmin katseli tätä kalpeata miestä, hän imi katseellaan myrkyn vereensä. Mutta suntio oli vanha sotamies, hän pysyi paikoillaan ja kuiskasi vaan tytölle: "Käänny sinä poispäin.
Hän valitti: »Taitaa olla jo näissä lasissa vika, kun se on niin epäselevee...» Ja taas hän korjasi lasejansa ja kysyi nyt: »Niin täänkö pojan se vei pimeyven henk?» »No vei se!» kehasi Pietari Isaskaar, kertoi nyt Manassen paosta ja lopetti sen kuvauksen rutolla kysymyksellä: »Missä siun akkasj nyt doroteeaa, kun se ei oo tässä jotta ies kahvit keittäsj?» Se oli saunaa lämmittämässä.
Siksi, että he ovat vannoneet kostoa paroonilleen, isänmaan kavaltajalle, joka heidät on häväissyt ilmoiseksi iäkseen. Tiedättekös, mitä he ovat veisanneet kirkossaan virrennuotilla jo seitsemisen vuotta: Herramme Schrandenista, jonka tähden hävetä saamme kaiken kansan nähden ja käydä mieron pilkkana, lyö rutolla, o Jumala!
Virassaan muuttui pormestari vireämmäksi ja oikeutta harrastavammaksi kuin koskaan ennen, niin että Löhnberg'iläiset arvelivat: jos heidän pormestariaan alusta alkain olisi uhattu rutolla, niin olisi heillä ollut paras kaupungin-hallitus koko maassa. Jota lyhyemmäksi tuo neljäntoista päivän loma-aika kävi, sitä kauheammaksi muuttui pormestarin tila. Viimeistä päivää hän enemmiten pelkäsi.
Silloin äkkiä kukaan ei tiennyt, ken alotti oli kuin samassa hengenvedossa olisi sama ajatus välähtänyt kaikkien mielissä silloin äkkiä viritti joukko kohisevana kuorona hirveän virrenvärssyn: »Herramme Schrandenissa, jonka tähden hävetä saamme kaiken kansan nähden ja käydä mieron pilkkana, lyö rutolla, o Jumala!» Ja ruumissaatto läheni lähenemistään.
"Mutta pitääkös minun sitten", niin ajatteli hän sitten taas, "oikeen hengelläni maksaa tämä? Onhan mailmassa paljon suurempiakin hunsvotteja, joita ei ollenkaan rutolla uhata ja jotka elävät vanhoiksi kuin Methusalem! Onko Jumalankin oikeus samallainen kuin ihmisten, joka pienet varkaat kostaa ja suuret kunniaan nostaa? Ei, vielä on toki kaukana minun vuoroni kärsiä syntieni tähden!
"No, olkoon niin; ei minun elämäni satu ole pitkä. Minä muistan sinulle kertoneeni, että äitini, jouduttuansa köyhyyteen, muutti maalle ja tottui pian, välttämällä kaikkia tarpeettomia kulunkia tekemään pienen omaisuutemme riittäväksi välttämättömimpiin menoihin. Minä olin vielä varsin pieni ja olin onnellinen, sillä kun minulla oli hyvä äitini ja tarpeeksi ruokaa, ei minulta puuttunut mitään. Mutta sitten puhkesi tuo hirveä kulkutauti, joka autioitti meidän maamme menneen vuosisadan lopulla, sittenkuin katovuodet ja nälkä olivat raivonneet siihen määrään, ettei rutolla enään mitään ottamista näyttänyt olevan.
Päivän Sana
Muut Etsivät