United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hevonen näytti väsyvän loppumatkalla, vai muutenko lie ilkeyksissään heittäytynyt laiskaksi minun kiusaukseni. Otin ruoskan ja sivalsin pari kertaa pitkin kylkiä. Vauhti lisääntyi, kyytimies heräsi ja nykäisi hänkin suitsia unisesti. Mutta höyry loppui jo hautuumaan nurkassa, ruuna herkesi taas vanhaan tasaiseen hölkkäjuoksuunsa.
Kuului suolta ruoskan roiske, Rannalta re'en ratina, Aisan kalke kaivotieltä, Revon hirnunta pihalta; Toivoin tuttuni tulevan, Kaunihini kalkuttavan, Koriani kohti käyvän, Armahaiseni ajavan, Näätäreuhkasen näkyvän, Revonpuuhkan purhottavan.
Mutta silloin riuhtaisihe autettava irti, ponnistihe omin voimin seisoalleen, hihkaisi, löi kahta kämmentä yhteen, nakkasihe kohona rattaille, niin että vieteri rämähti pahasti, ja huusi: Kyllä minä jo auttamattakin pääsen! Katsos peijakkaan poikaa! Tarkk'ampujakatu 15. Kuului ruoskan läiskähdys, ja tulista vauhtia karattiin menemään, niin että kaikui hiljaisen Esplanaadin kiviseinissä.
Jättäen muun retkikunnan edelleen marssimaan, pujahdimme kenenkään huomaamatta pensastoon ja olimme pian näkymättömissä sumuvaipan takana, vaikka tosin tuon tuostakin kajahti ruoskan läimäys tahi kaukainen hevosen hirnunta, joka meitä muistutti kiiruhtamaan, ennenkuin usvariippu ehtisi kohota ylös.
"No, maltahan, kyllä minä opetan sinut tottelemaan niin, että totta tosiaan muistat." Hän sieppasi lähimmältä orjalta ruoskan kädestä ja sivalsi Tuomoa poikki kasvojen niin, että veri alkoi tipahdella. "Tuosta saat osasi!" sanoi Legree lyödessään. "Etkö vieläkään voi tehdä sitä, hä?" "Herra, minä en sitä voi", vastasi Tuomo, pyyhkien verta kasvoistaan.
He olisivat heittäytyneet villien hevosiensa selkään ja nuolen nopeudella rientäneet Salaperäiselle vuorelle. Kolmas luku. Vihdoinkin vettä. Sillä aikaa ja suuria vastuksia kohdaten, monella ruoskan lyönnillä ja alituisilla huudoilla Anda mula maldita!
Mut ne luulevat, että sä makaat. Eoonit käyvät, ja Sinä et saavu. Sun surmanenkelis viipyy. Herra Sebaot, Mä saanhan uskoa vanhurskauteen? Se olethan Sä, Joka vanhurskaudella kulutat syämein, Joka minusta huudat, Joka minussa julmistut vihassais? Herra Sebaot julmistuu vihassaan. Hänen vanhurskautensa polttaa syämes. Se on hän, joka huutaa sun rinnastas. Kun hän kohottaa sauvan ja ruoskan,
Kun Tapani avasi pirtin oven makasi Antti vuoteella ja vaikeroi, väännellen ruumistaan. "Mitä möliset?" vinkasi Sofia. "Ylös heti!" "Mutta on niin kauhea poltto sydänalan paikoilla", änkytti Antti. "Se on aivan turvonnut". "Kyllä minä sinun turvotan", virkkoi Sofia. "Minä noudan tallista ruoskan ja jos et ." "Oih!" huusi Antti ja nousi vuoteeltaan. "Vieläkö kipeää pieksettäisiin!
Jo lähestyi ilta ja Elisabet aikoi lähteä jatkamaan rasittavaa ja nyt melkein toivotonta pakoansa pitkin joen rantaa. Silloin yht' äkkiä kuului jotenkin etäältä huutoa ja ruoskan läjäyksiä. Hän katsahti taaksensa ja sanomaton kauhu pani hänen jäsenensä vapisemaan. Haley se siellä tulla lennätti täyttä laukkaa ratsastaen, kolme orjaa seurassaan.
Mari oli saanut estetyksi hänen ottamasta revolveria mukaansa. Rosvoista hän pääsisi yhdellä ruoskan siimauksella heidän korviensa ympäri; samoin susista semmoisella hevosella. Koko susi-laumakaan ei sitä voittaisi juoksussa. Severin muisti Marin silmäyksen sinä hetkenä. Se ei ollut iloinen, niinkuin tavallisesti.