Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Seitsemästoista runo Vaka vanha Väinämöinen, kun ei saanunna sanoja tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista, ain' yhä ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi, mistäpä sanoja saisi, loisi lempiluottehia. Paimen vastahan tulevi; hänpä tuon sanoiksi virkki: "Saat tuolta sata sanoa, tuhat virren tutkelmusta suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän.
Seuraavat Juteinin huomautukset runon rakenneoppiluvussa ovat ehkä vielä erikoisuutensa vuoksi tässä esitettävät: »Muuten on taiteen muodostamia kauneuksia, kuten etenkin sanan uusimista, käytettävä harvoin, ainoastaan erittäin tärkeissä asioissa.» Runo on somnukkaampi ja helpompi muistaa, jos käyttää sekä alku- että loppusointua.
Kelin virteni kerälle, Suorittelen sommelolle, Panen aitan parven päähän, Luisten lukkojen taaksi, Ettei pääse päivinähän, Selviä sinä ikänä. Ei runo rahatta laula.
Taidekeinojensa karussa vähyydessä se muistuttaa jo Kramsua, mutta Paavo Cajanderille ominaista on sen lempeä, herkkä ei kyynelherkkä surumielisyys. Voi Cajander joskus hilpeämmänkin sävelen raikahuttaa, kuten tuo uudemman kansanlaulun tapaan rakennettu runo Oi, jos oisi todistaa. Mutta muuten on hänen personallisen tunne-elämänsä pohjana vieno, kaihomielinen valohämy.
Runo Kiitos-Laulu. Rauhan Rakendajalle.» on aika sievä ja kuuluu: »Sota nosnut surkeambi, sortawambi Wallat rundeli rumasti, surun pilwi pimittäwä, peljättäwä meitä kauhisti kowasti. Mutta meille korkeimmalda Kaitsialda rauha annettiin anottu, joka särki sodan kilwet, käänsi pilwet; jo on kahleissa kirottu.
Helmikuussa v. 1887 sen ensi numero lähti maailmalle; Norjan naisasiayhdistys sen ulosantajana, Gina Krog toimittajana ja Jonas Lien lennokas runo ensi sivulla. Koko uutuuden viehätys ympäröi tätä esikoista ja siitä tuli uusien aatteiden keskus ja polttopiste, jonka lausuntoja tarkkaan seurattiin ja monessa piirissä pohdittiin.
Nello esitteli kaikki niin, että vanhan yksinäisen ukon kuva, istuvana syvissä mietteissä kuolleella puun-kannolla ja lähestyvän yön hämärän ympäröimänä, oli elävä runo. Luonnollisesti ei kuva ollut varsin valmiiksi piirretty; siinä oli paljon puuttuvaisuuksia; vaan se oli elävä, uskollinen luonnolle ja taiteelle, synnytti surullisen tunteen ja oli vississä katsannossa ihana.
Sitten hän meni päällyswaatteensa tykö, otti sen powilakkarista ison tukon papereita, joiden kaikkien kanssa hän palasi isänsä rinnalle penkille istumaan ja sanoi hänelle: "taas minä olen saanut uutta lukemista, ja näissä on yksi runo niin mieluinen mielestäni, luultawasti sen tähden kun se koskee meihin niin paljon; sen nimi on: 'Talonpojan salonki. Sen lausun nyt heti tässä teille; se kuuluu näin: "Kun tulee aamu maanantain, Ma, kontin selkään siwaltain Taas lähden korpeen koettamaan: Perheelle leipää hankkimaan.
Suokaa minun vielä kerta sanoa että te voisitte hyvin pian hankkia itsellenne ne tiedot, jotka koroittasivat teitä niiden nuorien neitojen vertaiseksi, jotka hovin baaleissa käyvät." "Niin; mutta sitten en olisi runo," sanoi Lily, luoden aran silmäyksen Kenelmin kasvoihin.
Hänen huulensa ovat kuin granaatit, hänen silmänsä tummansiniset kuin meri ja hänen poskensa ovat punaiset ja pehmeät kuin kirsikka." "Hyvä, hyvä, Piso", huusi Cethegus hymyillen "runosi on kaunis." "Ei", huudahti tämä. "Mirjam itse on runo, hän on elävää runoutta."
Päivän Sana
Muut Etsivät