Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Tuskin kahdettakymmenettä osaa kaupungin asukkaista oli jäänyt aloilleen; useimmat talot olivat vailla ovia ja ikkunoita; muutamia käytettiin talleina, toisia oli polttopuiksi revitty. Pitkää ruohoa kasvoi kaduilla; tori oli kasakkain hevosten laitumena; ei missään kuulunut merimiesten iloista laulua, ei työmiesten ääniä, ei lasten hälinää; rumpu vain rämisi toisinaan autioilla kujilla.
Jo kolmen päivän päästä hän läks, Kävi itse kulkueen käskijäks; Hän lippua nosti, mi punaisna hohti Ja karavaania matkaan johti. Tuli päivänä kahdeksantena nuo Tuus-kaupungin alle vuoren luo. Ja länsiportista kaupunkiin Ha ratsasti huutaen, ryskien niin. Päris rumpu, ja torven toitotus raikui, Ja riemulaulut ilmaan kaikui. "La Illa Il Allah!" huusivat vaan Kameelein ohjaajat innoissaan.
Hän seisahtui väenpaljouden tähden keisaripalatsin kulmaan odottamaan saattueen ohikulkemista. Ensin kulki kolme sotamiestä rinnakkain, keskimäisellä rumpu edessä ja palikat käsissä. Sitten kulki joukko santarmeja ja sotamiehiä pyssyt olalla. Sitten kolme upseeria paljastetuin miekoin kummallakin puolen sitä sivilihenkilöä, joka kulki niiden keskellä. Sitten taas sotamiehiä, ja viimeiksi kasakat.
LOUIS. Soi, rumpu, soi! Nyt suoraan vaaroihin! BASTARDI. No niin, Dauphin; ne varmaan löydätkin. Kolmas kohtaus. Sama seutu. Tappelutanner. KUNINGAS JUHANA. No, kuinka meidän käy? Oi, sano, Hubert! HUBERT. Huonosti, varon. Kuinka voitte, herra? KUNINGAS JUHANA. Tää poltto, jok' on vaivannut niin kauan, Mua ahdistaa. Oi, sydän on niin sairas!
"Nyt on toisin, joukkomme on taistellut, Suomi avaraks on meille auennut; nyt ei mikään tahraa kunniata maamme, otsan kirkkahan ja puhtaan näyttää saamme" "Rumpu käymään nyt, ja miehet kokohon, yö on kulunut, jo kirkas päivä on! Kun tul' levähtää, ei laattu juoksemasta; jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta."
Näin vähän jos saan teiltä armoa, Mun suokaa mennä, ett'en teitä loukkais. Hoi, rumpu soimaan! HERTTUATAR. Pyydän, mua kuule. RICHARD. Puhutte liian katkeraan. HERTTUATAR. Vaan sana; En vasta enää sua puhuttele. RICHARD. No, hyvä! HERTTUATAR. Jos sin' et taivaan kostost' ennen kuole, Kuin tästä sodast' ehdit voittajana. Niin minä vanhuuteen ja tuskaan lannun Enk' enää koskaan kasvojasi näe.
Ajatus, että hän jätti taaksensa kauhean koston alaiseksi sen naisen, jota hän rakasti, tai paremmin, jumaloi, äsken kestämänsä sielunjännitys, nykyinen väsymyksensä, kaikki nuo kohottivat hänen sielunsa tavallisten inhimillisten tunteiden yli. Hän saapui Portsmouth'iin kello kahdeksan. Koko väestö oli jalkeilla. Rumpu pärisi kaikilla kaduilla ja satamassa.
Rietrikkimme, joka vielä alinomaa uuteliasti silmäili, mitä tapahtui ympärillään, tunsi yht'äkkiä; että joku tarttui käsivarteensa ja sai nähdä vanhan Kenrali Klewitzin joka lyhykäisesti, vaan ystävällisesti kehoitti häntä tekemään hänelle seuraa. He ratsastivat päällikön tykö, joka nyt istui kenttätuolilla suuri rumpu edessään ja kirjoitti paraikaa viimeiset lentosanomat.
Totta tosiaan rumpu lähestyy! sanoi d'Artagnan. Anna sen lähestyä, sanoi Athos; täältä on neljännestunnin matka kaupunkiin, siis yhtä pitkä matka sieltä tänne. Siinä on aikaa enemmän kuin tarvitsemme, tehdäksemme suunnitelmamme; jos me lähdemme täältä, emme koskaan saa näin sopivaa paikkaa. Tietäkääs, hyvät herrat, nyt juuri pisti eräs tuuma päähäni. Annappas kuulua!
Tulkaas tänne akkunaan" ja hän raastoi voimakkain käsin pormestarin mukanaan, huolimatta hänen ponnistelemisistaan. "Katsokaa tuonne, serkkuseni: rumpu edellä, sen jäljessä tuo kalpea lapsi olkikiehkura päässään, ja vieläpä joukko töllistelevää roskaväkeä viimeiseksi! Herra pormestari! Jumala ei puhu, hän tuomitsee!"
Päivän Sana
Muut Etsivät