Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Vaaleana, horjuvana, nälkäisenä kulin Lontoon suuren kaupungin katuja. Suomeni ja sinä, Maria, olitte mielessäni. Kumminkin kiitin Jumalaa, että olin teistä eroitettu. Koetin eroittaa teidät mielestänikin; vaan turhat olivat semmoiset koetukset. Muistot eivät sydämestäni siirtyneet«. «Olin nälkään nääntyä; rukoilin ruokaa, vaan ei ymmärtänyt kukaan minua.
"Kun olin täyttänyt kuusitoista vuotta, isäni sairastui, mutta niin häijy kuin olinkin, minä kuitenkin rukoilin Jumalaa armollisesti säästämään isäni hengen äitini ja pienten lasten tähden; mutta Herra ei tahtonut rukoustani kuulla. Kolme päivää ennen loppuansa isäni sanoi äidilleni:
Ja vähän väliä lymyy väijyksissä toinen suurisilmäinen otus ruskea kissa. Onnettomat pikkulinnut! Tuossa teitä häijy väijyy. Monet uhkaa vaarat pienten ensi askelia. Ajattelin parhaaksi jättää mokoman seuran. Ilma oli helteinen. Linnut eivät laulaneet. Näin silloin oksalla peipon. Laula toki hiukankin! rukoilin. Mutta närhi, kaunis pahantapainen, säikytti ainoankin hyvänonnen linnun.
Enkä minä enää saatakaan ajatella ylläpitävän voiman olevan rakkautta vailla, enkä sen rakkauden, joka tekee ihmiset onnelliseksi, olevan pyhyyttä vailla. Joka kerran on niin rukoillut rakkaan olennon puolesta, kuin minä erämaassa rukoilin sinun puolestasi, se ei varmaankaan koskaan unhoita rukoilemista. Semmoinen rukoileminen ei varmaankaan ole turha!
Minä varoitin häntä ... minä rukoilin häntä, sen Jumala tietää!... Hän lupasi minulle niin paljon ... lupasi jakaa minun kanssani kunniansa ja onnensa ... voi, en saata kertoa kaikkea! Lupauksista rikkaita, köyhiä rehellisyydestä ... jaa, jaa, senkin minä hyvin tunnen... Mutta ettekö voi muistaa, lausuiko kreivi koskaan keskusteluissaan teidän kansanne mitään entisestä kuninkaasta?
Mutta minä rukoilin vieläkin: Teidän ylhäisyytenne, tehkää minulle mitä tahdotte kun olemme voittaneet. Ottakaa pääni! Annan teille sittenkin Viipurin, mutta antakaa minulle tänään 2000 miestä! Lewenhaupt pehmeni taas, mutta sanoi ensin hiljaa Buddenbrockille, että minusta yhteen aikaan puhuttiin Tukholmassakin.
Ja kyynelet hiipivät esiin, toinen toisensa jälkeen, Vaan ne eivät enää olleet tuollaisia katkeria, lohduttomia kyyneleitä. Ja minä rukoilin Herralta voimaa palvella Häntä, mihin hyvänsä Hän minut asettaisikin, ja että yksinäistä elämääni aina voisin viettää Hänen kunniakseen. "Kuinka minut nuori rouva otti vastaan, sitä en voi kuvailla; oli melkein kuin olisin ollut pelastava enkeli taivaasta.
Kauan suljin minä uskottomana korvani. Mutta arvatkaapa, mitä lopulla kuulin! "Hän on kreikkalainen, hän on venäjänuskoinen, sinä olet onneton!" huusi assessorin rouva. Kauheata! Minä olinkin silloin onneton vaikk'ei semmoisista nykyiset tytöt välitä. Minä itkin yksinäisyydessäni ja rukoilin pelastusta. Sitten juoksin pastorin puheille pappilaan. Hän sanottiin perin viisaaksi mieheksi.
Kylmää vettä rukoilin, vaan sitä ei annettu kuin lusikka aina pitkän ajan päästä. Koettelin rukoilla miten vaan taisin, vaan siitä ei ollut apua. Törmäsin itse usein ylös vettä tavottelemaan, vaan eivät sittenkään antaneet, sanoivat pahaa tekevän.
Minä rukoilin Herraa Jumalaa kaikesta sydämestäni. Hyvä vaimo on kumppani elinkaudeksi ja miehensä lohdutus ja ilo, ja kun hurskas mies ja vaimo uskollisesti rakastavat toisiansa, on perkeleellä varsin vähän voimaa heitä vahingoittaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät