Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Minä rukoilen teitä, näyttäkää minulle toki jotakin muuta kuin aroa ja taasen aroa, tuota kauheaa ruskeaa haamua! Kuuletteko ainoatakaan linnun liverrystä? Ja missä piileskelee se inhimillinen elämä ja liike, jota täällä kuitenkin sanotaan löytyvän. Piileekö se maan alla? Minä en voi sitä auttaa: teidän aronne on Jumalan hylkäämä lapsi, puettu ruskeaan vaippaan!"
Niin, antakaa...! Minä pyydän ja rukoilen. Sinua siinä vielä tarvitaan! Laita itsesi pois täältä, tuonne peräkamariin! ja heti!... kuuletko? Minä en mene! Minun paikkani on tässä. Mene nyt! Me emme luovu toisistamme! tapahtukoon mitä tahansa!... Jää hyvästi! Jaako... Totteletko siinä!
"Suurivaltaisin, armollisin herra ja keisari", sanoi Luukas Kranach, "koska teidän majesteettinne on Jumalan suomasta saanut voiton ja ottanut minun korkean ystäväni, vaaliruhtinas Johan Fredrikin, vangiksi, niin rukoilen minä luottamuksella teidän majesteettinne syntyperäiseen lempeyteen, armoa hänelle." Keisari oli pulassa; hän tunsi itsensä liikutetuksi tuon hurskaan alammaisen rukouksesta.
Jaako ... minä rukoilen sinua ... ei tänään vielä. Katso, tämä kaikki tuli minulle niin äkkiä ... niin odottamatta. Ja nyt minä tahtoisin saada rauhassa, häiriintymättä muistella tätä päivää... Oma, pieni kultani... Jaako ... odota vielä jonkun aikaa...
"Rukoilen, setä Pietari; vaan minä saan tienmä jakailla veljilleni mitä setä antaa, sillä muutoin ei ole lystiä," sanoi se kahdeksan vuotinen tytär. "Vanhemmat veljeni jakailevat aina minullekin mitä saavat ja hekin ovat rukoilleet edestänne, setä.
"Minä rukoilen sotaa", sanoi Matasunta tuijottaen eteensä. "Toivooko naisen sydän niin suuresti kostoa?" "Toivoo. Kostoa, yksin kostoa toivon ja varmasti saankin." Samassa he saapuivat telttaan, joka oli täynnä goottipäälliköitä. Matasunta vastasi ylpeästi päätään nyökäten kumarruksiin. "Ovatko lähettiläät saapuneet", kysyi kuningas istuutuessaan Hildebrand-vanhukselta. "Tuo heidät sitten tänne."
HURMERINTA. Mutta hyvä rouva Danell, ette suinkaan te ikkunasta? ROUVA DANELL. Pihalla on kauppaneuvoksen härkä. HURMERINTA. Minä lähden ajamaan sen pois! Ei ei ei ei, se surmaa teidät. HURMERINTA. Mutta eihän se ole kuin tavallinen härkä? ROUVA DANELL. Ei ei ei, ette saa mennä, minä pyydän ja rukoilen. Se oli eilen puskenut muuatta miestä niin pahasti, että oli tullut verta. Ette saa mennä!
Minä tunnen hänet paremmin kuin te kaikki yhteensä; minä yksin tunnen hänet; mutta te kaikki olette hänen vihamiehiään ja onneni vastustajia. Vielä kerran rukoilen teitä, rukoilen teitä kyynelissä! Niin paljonko siis tässä pyydän teiltä? Hyväntekijäni, ystäväni, ettekö tahdo täyttää Eevanne tahtoa?» «Antakaa minun puhutella isäänne!» «Tästäkö? Ei ei! Mahdotonta!»
"Minä rukoilen oikeutta julistautaan sisartani syyttömäksi kaikkeen osanottoon siihen rikokseen, josta olen syytetty ", jatkoi hän. "Puhuttuani suoruudella itsestäni, voin minä vaatia uskomaan puhettani hänestä, kun vakuutan ett'ei hän ole minua auttanut eikä ole voinut auttaa. Jos syytä on; on se yksistään minun; jos tulee rangaistusta, tulkoon se yksistään minun kärsittäväkseni".
Minä olen polvillani teidän edessänne, minä pyydän ja rukoilen teitä, ettette ole niin kova minua vastaan, kuin ansaitsen kuin hyvin, hyvin tiedän ansaitsevani vaan olette niin lempeä ja hyvä ja kirjoitatte jotakin hänestä ja lähetätte sen minulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät