United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä tuli valkosia neitosia ja monenvärisiä parasolleja, nuorukaisia, puseroihin ja polvipöksyihin puettuja, herroja ja rouvia. Kävivät katsomassa kevätpuroja, luulivat lampaita vasikoiksi, hyvin olivat sääliväisiä kaikkia elukoita kohtaan. »Aih, mikä ihana mänty! Katsokaa sen oksia, katsokaa kuinka voimakkaasti ne vääntyvät!» Semmoisia ne puhuivat.
Minä ostan sinulta vähän tätä nauhaa, paljonko sitä maksaa?» »En minä tiedä.» Rouva leikkasi pienen palan ja antoi kaksi penniä. Elsa lähti hyvillään. Rouva oli muutenkin ollut hyvä ja vielä ostanut vähäsen. Hän alkoi taas toivoa uudestaan. Muutamassa talossa istui paljon rouvia ulkona puutarhassa, toiset ompelivat ja toiset kutoivat sukkia. Elsa meni sinne. Siellä oli Montinin rouvakin.
Paljon ylhäisiä rouvia, jotka olivat läsnä kastamisjuhlaa varten, kiiruhti, kuultuansa kertomuksen tapahtuneesta onnettomuudesta, sisälle ja kantoivat Elisabetin sänkyyn. Vihdoin aukaisi kurja silmänsä ja tuijotti hurjilla silmäyksillä ympärillensä. Koko tapaus oli hänelle kuin ilkeä unelma; mutta läsnä-olijain kyyneleet vakuuttivat kuitenkin hänelle pian sen kauhistavan todellisuuden.
Maisteri ilmestyi taaskin sillalle ja sai takaisin entiset hyvät tuulensa ja huulilleen vanhan makean hymynsä. Tulkoon nyt, hän ajatteli, kun siinä tutussa sillan toisessa päässä pyöräytti takaisin, tulkoon heitä nyt vaikka tuhannen tynnyriä rouvia, hän ei vääjää; ja tyttölapsista, kynsipuhkoista, niistä hän viisi.
Ei sen puolesta, että hän hempukoita pelkäisi, olkootpa sitten rouvia taikka palveliattaria, sillä kenellä taisikaan olla jalompi veri suonissansa kuin Trevylyaneilla? Kaikissa tapauksissa hän kyllä olisi antanut tuolle hempukalle maistinpalan omasta luonteestaan, joka olisi tehnyt hänelle oikein hyvää."
FIINA. Mistä minä sen tiedän, näytti kun herra itse olisi tarvinnut lohdutusta, Minusta on sääli herraa, sillä hän on hyvä mies ja Miili-neidistä minä myöskin pidän, mutta rouvia en voi kärsiä. Heille ei voi tehdä mieliksi, vaikka kuinka koettaisi ja
Mut joka vankkurisess', ilopäiviä huoleti viettäin Kullan kiilteliäit' yliherroja, rouvia istui, Niin kuni kukkain päiss' asuloissaan kiiltelevissä Perhot nyökkyelee, kun lämpösä käy suvituuli. Ihmein syrjäydyin sekä seiniin mekkoa hieroin, Lakkini kourassain yhä tervehtäin pysäynnyin, Mut mua nähtynä ei, vaan kaikki he kiitivät eespäin.
Hänen salakammionsa laski myös rouva pilaa. Täällä hän toisinaan ottaa vastaan varattomia naisia, kun meitä rouvia sattuu olemaan hänen varsinaisessa tutkimushuoneessaan. Adelsvärdiä ei oikein miellyttänyt tuo sävy "meitä rouvia" mutta hän sanoi vain: Ystävälläni Felldnerillä on suuri praktiikka!
Meidän ohitsemme kulki rouvia, jotka hyvänluontoisesti ja ystävällisen uteliaasti kurkistivat hattuni alle, juuri kuin olisi heille niin erittäin hupaista tietää, minkälaiset kasvot olivat tuolla, ihka uuteen juhlapukuun vaatetetulla tepsuttelevalla lapsella... Mutta se tapa, jolla isääni tervehdittiin, antoi minulle äkkiä erityisen luottamuksen, jonkunlaisen sisällisen rohkeuden, jonka vaikutuksesta minä koetin pitää päätäni tavallista korkeammalla.
Hän oli vanhan-aikuisia rouvia; kasvonpiirteet olivat terävät, ja kankeita harmaita kiharoita riippui laihoille poskille. Silmät olivat kirkkaat, läpitunkevat; otsa tiesi älyä; kasvoilla asui melkein levottomuutta herättävä kiihkeä ilme.