Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Näitä aatelittomia rouvia tahi mamseleja ei Suur-isoäiti koskaan kutsunut nimeltään tai heidän arvonimillään, vaan sanoi hän aivan yksinkertaisesti »rakas hän» ja vieläpä vain »pieni hän», aina arvoasteiden mukaan, sillä erottelemisessa tehtiin tarkkaa. Sellainen oli ajan ja hänen tapansa, eikä siitä kukaan ottanut loukkaantuakseen, vielä vähemmin vieraantuakseen »Mälkilän hovista».
Sanoin vain, että inhoan päänsärkyisiä rouvia ja että kohta koetamme parantaa kipuasi. Huomenna lähetämme noutamaan neiti Anderssonia; hän hieroi erinomaisesti jalkaani, kun olin sen nyrjäyttänyt, ja hän kyllä poistaa päänsärkysi."
Ja nuo onnelliset, jotka istuivat pöytien ympärillä, ylpeitä rouvia, nuoria, ihania neitosia kauniissa puvuissa, niin olivat kuin enkeleitä... Pianon luona istui eräs ja soitti, toiset puhelivat ja nauroivat. Ville unohti itsensä ovensuuhun seisomaan eikä osannut muuta kuin katsoa töllistellä. Talon neiti kait se oli, tuo, joka hänet ensin huomasi, koska kiiruhti eteiseen. Mitäs asiaa?
Hänen palvelusaikansa pituus vaihtelee neljäntoista päivän ja kolmen kuukauden välillä, jonka ajan kuluttua hän kantaa palkkansa, ostaa itselleen muodinmukaisen varjostimen ja menee takaisin 'konttoriin'. Siellä kuulostelee hän niitä rouvia, jotka palvelijoita hakevat, katseella, kuin olisi hän tuleva emäntä; ja useammasti haastellaan, miten seuraava kanssapuhe mättää: "Kuinka monta henkeä herrasväen perheessä on?"
Hän eli nyt sitä aikaa ja leikki nyt leikit uudelleen hautajaiset, enkelisillä hypyt, kuninkaan pojan morsiamet ja kamuut... Vahtimies siirtyi ulos vaunun portaille katselemaan. Väkeä tuli tavattomasti asemalle. Näytti, että jotakin erinomaisempaa on tulossa. Rouvia kokoontui enimmäkseen ja kaikki olivat hyvin toimessaan, liikkuivat ja puhelivat.
Nyt ovat kaikki käsityöläismatamit rouvia ja heidän tyttärensä opiskelevat eläviä kieliä ja soittavat sekä "Neitsyen rukousta" että "Metsästystä" yhtä korviavihlovasti kuin ylhäisimmät neidet. Työmieskään ei ole kuin entisinä hyvinä aikoina, jolloin hänen ainoana sunnuntaihuvinansa oli juoda päihinsä ja piestä vaimoansa.
Kuka olisi voinut uskoa siihen aikaan, kun hän köyhänä ompelijana sai käydä talosta taloon, että hänestä vielä kerran maailmassa tulisi kaupungin mahtavimpia rouvia. Monet niistä, joiden luona hän ennen oli käynyt ompelemassa kahdeksasta kymmenestä pennistä päivältä, kumarsivat hänelle nyt syvään ja kunnioittavasti, kun kadulla vastaan tulivat.
Olenpa tuonut teille tärkeitä sanomia, huomaan. Niin, niin, Pietari Kanslerilla on aina monta rautaa tulessa, sanotaan. Mitä tehdä tällä? Tässä on tuhatkin kelpaavaa tien haaraa. Jospa minä ? Ei, se olisi liian epävarmaa. Mutta entä jos ? Ah, jos minä ? Se täytyy uskaltaa! No, teistä näkee, että peli sujuu. Kyllä; se on varma. Te pistitte käteeni pelkkiä kuvakkaita, rouvia ja sotamiehiä ja
Ovi kiinni, lapsi on alasti». Maijaliisa se oli, joka kyökin ovesta vääntyi sisään. »Vieraita tulee, rouva, kaupungista. Kahdella hevosella ajoivat pihaan.» »Herroja vai rouvia?» »Herroja. Apteekkari ja pormestari ja se vieras herra, maisteriko se on? Mitä nyt saadaan illaksi, kun ei ole kotona, ei minkäänlaista?» »Noo, kyllä Maijaliisa keksii jotain.» »Niin, kyllähän se!
Ja mennen takaisin työnsä ääreen ilmotti hän: Eihän täällä salolla, hyvät lapset, kukaan käy kerjuulla, eikä täällä anneta ... eikä täällä mitään rouvia ole... Mene pyydä tuosta Koistisen talosta työtä... Siinä tarvitsevatkin paimenta. Pettyneinä lähtivät pojat ja suutuksissansa viskasi Vesa aitan seinään kivellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät