Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Söin myöskin päivällistä Lahvartissa ja niin kauniisti ja puhtaasti katetulta pöydältä?" "Ja Risto söi sinun kanssasi yhdessä?"
"Hiihdä sitte yhdeksän askelta takaperin langalta pois. Muista nyt vaan sanat, muistatko, sanopas!" "Muistan", sanoi Risto ja lausui: "Viipo jänö virsunesi Pitkäkorva koipinesi" "No ei se niin ollut, kuuntele nyt tarkoin kun minä sanon". Lassi luki taikasanat uudelleen ja Risto perässä siksi että hän ne oikein osasi.
Kumpikin oli tosin käsittänyt Jussin toivon että hän haudattaisiin paikalle, vaan Risto esitteli että kun heillä nyt oli hevonen, nimittäin Snorikoffin, joka vielä seisoi kuolleen isäntänsä vieressä, ruumis sidottaisiin hevosen selkään, saatettaisiin niin kotiin ja haudattaisiin kunniallisella tavalla. Tämä Riston esitys oli Ollille hyvin mieluinen ja niin päätettiin tehdä.
"Reistaapa hiiskua, niin saat selkääsi", sanoi Risto hämmästyksissään. "Sinäkö mulle antaisit selkään? Kas sitä minä en pelkää. Teetkö mulle kontin kesällä, niin en pane lisäsanoja?" "No muistatkohan sitte pitää nylkyri suusi kiini, jos sulle teen kontin?" "Kun kontin tehnet, niin en pane lisäsanoja". Kestien jälkeen Risto makaili muutamia päiviä tuvassa.
Kaapon huulet värisivät päätöstä luettaessa. Hän hengitti raskaasti astuessaan ulos lakituvasta ja höpisi itseksensä: malta, Risto; tämä maksaa sinun henkesi! Muutama päivä yllämainittujen tapausten jälkeen huomasi Heikkilän isäntä Riston astuvan myllylle päin kantaen viljasäkkiä hartioillansa. Nyt on aika sanoi hän, ottaen alas seinältä luotipyssyn, jonka hän latasi.
Tuosta se talo hävisi. Mitenkä se hävisi. Paloi. Missä on talonväki? Sikke ja Risto asuvat minun kanssani tuolla takamaalla entisten sysimiesten pirtissä. Missä ovat isäntä ja emäntä? Mullassa. Tuomas tunsi vanhastaan Pentin harvapuheiseksi. Hän oli nyt puhunut tavattoman paljon, ja Tuomas tahtoi jättää hänet rauhaan. Silloin juolahti hänen mieleensä taannoinen tapaus.
Valkopohjaa, sanoitte, sinisillä ja punaisilla juovilla. LEENA-KAISA. Noh, mikä nyt on? Johanna, mikä sinulle tuli? LEENA-KAISA. Onko jotain tapahtunut? Hyvä Jumala, hyvä Jumala LEENA-KAISA. Kangas? JOHANNA. He ovat vieneet minulta Vörskyn rouvan kankaan! koko pitkän kankaan LEENA-KAISA. Oikeinko totta? No, ilmankos Risto sitä niin piilottelikin selkänsä taakse. JOHANNA. Mitä minä teen?
Ja millä se korvataan, ellei juuri alhaisemman kansan hiellä ja työllä. RISTO. Ja nälällä. TOPPO. Niin kyllä, nälällä vielä lisäksi. Rehkiköön meikäläinen kuinka paljon hyvänsä, niin eipä sittenkään saa sen vertaa, että sillä kunnolleen toimeen tulisi. Hullu paljon työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin.
Lassi taas vajosi entiseen typeryytensä, joten Riston kasvatus jäi kokonaan sikseen. Ei siis kumma, että Ristolla oli katupojan viitteitä; tyhmä hän ei ole, enkä minä luule olevan epärehellisenkään, minä vaan pelkään, että kun hän tulee taloon, Anna rakastuu häneen". "Mitä joutavaa. Anna on 14 vuotias ja Risto lienee kahdenkymmenen vanha, rippikoulua käymättömät vielä molemmat", lausui emäntä.
Mutta olisi vähän väärin", jatkoi hän, "että löisin Ristoa, sillä varastinhan minäkin isävainaan langoista jäneksiä ja vaihetin ne viinaan Väisälän Pekalle, eikä isävainaja tiennyt mitään, minä käyttäysin viisaammasti kuin Risto, siinä eroitus". Näihin mietteihinsä nukkui Lassi-ukko raskaasen uneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät