Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Saara ja Jussi kuulivat seinän reijästä Ollin selittävän Annalle ja Ristolle, että tohtori oli antanut hälle hengenahdistuksen lievikkeeksi rohtoja, joita hän otti säännöllisesti joka ilta juuri maata pannessansa ja että hän tunsi rohtoin tekevän hyvää. "Eikö ne ole pahanmakuisia?" kysyi Anna. "Ei niillä ole minkäänlaista makua", vastasi Olli. "Minkä verran otat kerralla?" kysyi Risto.
Ja mikä sinulla on kädessäsi? HOMSANTUU. Enoni revolveri se on. Jotenkin hyvää tekoa. RISTO. Minkätähden sitä mukanasi kuljettelet? HOMSANTUU. Tällainen kalu on välistä tarpeellinen. RISTO. Sinä pitelet sitä niin varomattomasti. Onko se latingissa? HOMSANTUU. On. RISTO. Pane se pois kädestäsi. Ampuma-aseilla ei saa noin leikkiä. HOMSANTUU. Minkätähden ei? RISTO. Ammut pian itsesi.
Etteikö hän vielä näytä meille ihmeitä. RISTO. Vilkaisepa ikkunasta, näkyykö siellä Leena-Kaisaa tulevaksi. TOPPO. Mitä? Häntäkös sinä nyt tuumailet? RISTO. Leena-Kaisaa? Oletkos hullu. TOPPO. No, johan minä ajattelinkin. Ei täällä kadulla ainakaan ketään näy. RISTO. Hyvä juttu. TOPPO. Mitä sinä puuhailet ja laittelet itseäsi niin hirveästi? Onko johonkin meno?
Ainahan siellä väkeä on, oli aika päivästä mikä hyvänsä. RISTO. Päivästä taikka yöstä. Kyllä me sentään olemme niitä velikultia, Toppo, kun kaikki ympäri käy. TOPPO.
Itse isäntä Antti oli jäänyt kotiin odottamaan Toholan herastuomaria, Risto Tohosta, jonka tyttärestä sehän oli julkinen salaisuus toivottiin Salmelaan miniätä. Risto Tohonen herastuomari oli mahtava mies, oikein paikkakunnan pohatta. Pahat kielet kuiskuttelivat ettei kaikki tuo rikkaus ollut oikein rehellisesti ansaittua.
Minä tiedän, että sinä voit. JOHANNA. Katso häntä silmiin, Risto. Syytön sinä kumminkin olet. HOMSANTUU. Käänny päin, jos uskallat, sinä kurja. JOHANNA. Tuolla tavalla annat itseäsi herjata kaikkien kuullen. Olisinko mies, kyllä häneltä suun tukkisin. En säälisi mokomaa ollenkaan. HOMSANTUU. Joko paljastat kyntesi sinäkin, laupias samarialainen? Mainiota! Tuota juuri halusinkin.
No, mitä sinä epäilet? HOMSANTUU. En tiedä. Nyt on jo yö ja siellä on niin pimeä. RISTO.
Parin viikon kuluttua kuoleman jälkeen nosti Risto henkivakuutus-yhtiö Suomen asiamiehen luona 3,000 markkaa, Loviisa-vainajan henkivakuutus-summan. Samalla tiellä ja samoilla rahoilla osti hän Loviisa-vainajan kolmelle lapselle myötäjäis-vakuutuksen. Palattuaan kotiinsa kertoi hän Lehtolan emännälle, joka juuri oli sinne saapunut, mitä hän oli rahoilla tehnyt.
JOHANNA. Enhän voi millään tavalla mennä velkaa tekemään, kun tiedän, etten sitä koskaan saisi maksetuksi. Koetan sitten ennemmin hankkia jollakin muulla keinolla taikka tulla ilman toimeen. RISTO. Tee kuin tahdot, mutta syytä myös itseäsi, jos puutetta kärsit. Ja vedä ja joutuin roposi esiin. Toppo tuolla nauraa, kun näin kauan saan sinua rukoilla.
Olisiko tämä hänen viimeinenkin ihastuksensa, tämä hänen aikomuksensa herättää kansaa käsittämään muinaisuuttaan, antamaan arvoa vanhalle viisaudelleen, olisiko sekin ollut tyhjää touhua? Risto oli ainakin niin sanonut. Täällähän olisi pitänyt olla vanha klassillinen maaperä, otollinen uudelleen kylvettäväksi. Mutta tästä alkoi heränneitten alue, tässä oli uskojen raja.
Päivän Sana
Muut Etsivät